Karjalaiseen pappisperheeseen vuonna 1800 syntynyt Gabriel Rein siirtyi Viipurin kymnaasista opiskelemaan Keisarilliseen Turun Akatemiaan 1817. Rein työskenteli akatemian kirjastossa amanuenssina ja historian dosenttina. Turun vuoden 1827 palo saavutti syyskuun 5. päivänä akatemiarakennuksen. Rein ja ylioppilas Matthias Akiander kunnostautuivat pelastamalla pääosan yliopiston arkistoista osittain palaneesta rakennuksesta. Rein aloitti saksan kielen lehtorina yliopiston siirryttyä suurruhtinaskunnan uuteen hallinnolliseen keskukseen Helsinkiin.

Rein oli yksi J. V. Snellmanin parhaista ystävistä. Hän suojasi Snellmania liberaalien hyökkäyksiltä ja puolusti tätä muun muassa kiistassa yliopiston konsistoria vastaan vuonna 1838. Toisaalta liberaali Rein kykeni toimimaan myös ystäväänsä vastaan. Hän oli palvellut 1841–1848 sensuurikomitean jäsenenä, mutta päätyi liberaalien puolelle vuoden 1867 valtiopäivillä virinneessä kiistassa uudesta painolakiehdotuksesta.

Keskiaikaan viehättynyttä Reiniä on pidetty Henrik Gabriel Porthanin työn jatkajana. Rein tutki muun muassa toista ristiretkeä ja ortodoksisten lähetyssaarnaajien toimintaa Karjalassa ennen roomalaiskatolisen lähetystyön alkamista Suomen alueella.

Historian professoriksi vuonna 1834 valittu Rein toimi pestissä vuoteen 1860, minkä jälkeen hän keskittyi tilastotutkimuksen pariin. Hän pääsi Snellmanin tuella Suomen tilapäisen tilastollisen viraston johtajaksi vuonna 1865. Rein luennoi yliopistolla Suomen historian vaiheista ja näiden luentojen pohjalta julkaistiin postuumisti teos Föreläsningar öfver Finlands historia I-II, jota voidaan pitää ensimmäisenä yksityiskohtaisena kokonaisesityksenä Suomen historian vaiheista Porvoon valtiopäiville saakka.

Rein valittiin Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston rehtoriksi neljästi vuosina 1848–1858. Rehtorina hän joutui tasapainoilemaan liberaalien ylioppilaiden ja autoritäärisemmän johdon välimaastossa. Ajan kuvaa mukaillen yliopiston rehtorin työ muistutti ylioppilaiden poliisimestarin tointa. Tästä johtuen rehtorit eivät yleisimmin olleet ylioppilaiden mieleen. Rein oli tähän kuitenkin poikkeus. Hän toimi osallisena yliopiston uudet statuutit laatineessa komiteassa ja pyrki puolustamaan 1852 voimaan astuneiden statuuttien mukaan laittomaksi muuttuneita osakuntia. Rein joutui eroamaan rehtorinvirastaan niin kutsutun Ditt och Datt -skandaalin seurauksena vuonna 1858.

Reinillä oli lämpimät välit keisari Aleksanteri II:een, johon hän oli tutustunut ottaessaan yliopiston rehtorina vastaan Helsinkiin matkanneen kruununperillisen vuonna 1851. Rein pyrki korostamaan Aleksanteri II:lle pitämissään puheissa vapaamman järjestelmän merkitystä ja hän viittasi jopa valtiopäivien koollekutsumiseen.

Rein aateloitiin vuonna 1856 ja samalla hänelle myönnettiin kanslianeuvoksen titteli. Suku kirjattiin ritarihuoneeseen 1863, ja Rein toimi valtiopäivillä ritariston ja aatelin edustajana maltillisten ryhmässä 1863–1864 ja 1867.

Suomalaisuutta kohden sympatiaa tuntenut Rein otti osaa suomenkielistä kirjallisuutta ja kulttuuria edistäneen yliopiston humanistien keskuudessa kokoontuneen Lauantaiseuran tapaamisiin. Hän oli myös yksi Suomalaisem Kirjallisuuden Seuran perustajajäsenistä ja toimi seuran puheenjohtajana kausilla 1841–1853 ja 1863–1867.

Gabriel Reinin jälkeläisistä tuli merkittäviä yliopistollisia vaikuttajia. Hänen poikansa Thiodolf Rein toimi filosofian professorina ja oli myös pitkäaikainen yliopiston rehtori ja sijaiskansleri. Thiodolfin pojista puolestaan Gabriel toimi yleisen historian professorina ja Edvard kreikkalaisen kirjallisuuden professorina. Reinin tyttärenpoika Arvi Grontenfelt palveli yliopistolla filosofian professorina ja tämän veli Kustavi Pohjoismaiden historian professorina.

Gabriel Reinin tuotantoa

• De vetere Carelia ante occupationem Suecanam, 1825–1830.
• De rerum Fennicarum scriptoribus ante conditam Academiam Aboensem, 1828.
• Finlands forntid i Chronologisk öfversigt, åtföljd af de förnämsta händelser ur Rysslands och Sveriges historia, 1831.
• De loco, quo, arma Tavastis illaturus, appulerit Birgerus Dux, 1833.
• Biskop Thomas och Finland i hans tid, 1838–1839.
• Statistisk teckning af Storfurstendömet Finland, 1843.
• Berättelse öfver Storfurstendömet Finlands förvaltning ifrån år 1855 till början af år 1862, 1862.
• Föreläsningar öfver Finlands historia I–II, 1870–1871.

Lähteet:

• Gabriel Rein, Wikipedia. Viitattu 13.11.2015.
• Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917.
• Klinge, Matti (toim.) Helsingin yliopisto 1640–1990. 2. osa Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917. Otava, Helsinki 1989.
• Kotivuori, Yrjö, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gabriel Rein. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 13.11.2015.
• Landgrén, Lars-Folke (2006): Rein, Gabriel (1800–1867). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.11.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.