← Takaisin

Erkki Salmenhaara

Erkki Olavi Salmenhaara
12.3.1941, Helsinki – 19.3.2002, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1964, filosofian lisensiaatti 1965 ja filosofian tohtori 1970 (musiikkitiede), Helsingin yliopisto
Sellonsoiton opintoja 1948–1954, Helsingin Kansankonservatorio
Sävellyksen diplomitutkinto 1963, Sibelius-Akatemia

Musiikkitieteen assistentti 1961–1966, lehtori 1966–1974, apulaisprofessori 1975–1998 ja professori 1998–1999, Helsingin yliopisto

Musiikkiarvostelija 1959–1961 Ylioppilaslehti, 1962–1963 Kauppalehti ja 1963–1972 Helsingin Sanomat
Musiikki-lehden toimituskunnan jäsen 1971–1975 ja 1987–1998, vt. päätoimittaja 1975–1976 ja päätoimittaja 1977–1987

Suomen säveltäjät -yhdistyksen puheenjohtaja 1974 – 1976 ja johtokunnassa 1966 – 1974, 1990-1996
Suomen sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtaja 1974 - 1978
Otavan ison musiikkitietosanakirjan toimituskunta 1975–1980
Weilin + Göösin Suuren musiikkitietosanakirjan neuvottelukunta 1989–1992
Jean Sibeliuksen teosten kokonaislaitoksen suunnittelutoimikunta 1992–1996 ja toimituskunta 1996–2000
Lisäksi jäsenenä useissa eri musiikinalan organisaatioiden johtokunnissa ja järjestöissä.

Palkinnot
Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 2002
Tieto-Finlandia -palkinto 1997 (Suomen musiikin historia -teoksesta yhdessä F. Dahlströmin ja M. Heiniön kanssa)
Vuoden professori 1996
Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen musiikkikirjastopalkinto 1995
Suomen Valkoisen Ruusun R 1 1990
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1988 (Leevi Madetoja -elämäkerta)
Kansan sivistysrahaston Tammen rahaston palkinto 1984

Kuva: Maarit Kytöharju, Music Finland
Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta

Lintukodosta musiikin historiaan

Erkki Salmenhaara oli säveltänyt jo kymmeniä teoksia aloittaessaan sävellysopinnot Sibelius-Akatemiassa 1960-luvun vaihteessa. Lisäksi hän opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa. Kandidaatin tutkinnon (1964) jälkeen hän valmistui nopeasti lisensiaatiksi (1965) ja väitteli tohtoriksi vuonna 1970 tutkimuksella Das musikalische Material und seine Behandlung in den Werken 'Apparitions', 'Atmosphres','Aventures' und 'Requiem' von György Ligeti. Väitöskirjaa pidetään edelleen yhtenä merkittävimmistä unkarilaista säveltäjä György Ligetiä koskevista tutkimuksista.

Erkki Salmenhaaran sävellystuotanto oli laajaa niin lukumäärältään kuin musiikkisuuntauksien osalta. Hän sävelsi piano-, kamari- ja kuoromusiikin lisäksi myös elektronista musiikkia ja sinfonioita. Salmenhaara kokeili rohkeasti uusia sävellystekniikoita perinteisen musiikin rinnalla.

Hänen 1960-luvun jälkipuolen sävellyksensä saivat enimmäkseen myönteistä kritiikkiä. 1970-luvulla Salmenhaaran tyyli pelkistyi, sävellyselementit toistuivat ja yksinkertaistuivat. Kriittiset äänet tuomitsivat entisen nuoren radikaalin konservatiiviseksi takinkääntäjäksi. Yksi Erkki Salmenhaaran musiikillisia huipputuotoksia oli Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlatilaisuuteen sävelletty Lintukoto-sinfonia (1989).

Salmenhaara oli sävellysuransa ajan työsuhteessa Helsingin yliopistoon. Hän toimi musiikkitieteen oppiaineessa assistenttina, lehtorina, apulaisprofessorina ja professorina vuosina 1961–1999. Tutkimustyöhön hän ehti paneutua enenevässä määrin tosin vasta 1980-luvulta lähtien. Salmenhaaran kunniakasta työtä pedagogina ja tiedemiehenä arvostettiin ja hänet nimitettiin vuoden professoriksi vuonna 1996.

Salmenhaara kirjoitti tutkimusten lisäksi musiikinalan oppikirjoja ja toimi musiikkiarvostelijana Ylioppilaslehden lisäksi Kauppalehdessä ja Helsingin Sanomissa. Häntä pidetään yhtenä etevimmistä Suomessa koskaan vaikuttaneista musiikkikriitikoista.

Salmenhaaran tieteellisistä teoksista merkittävimpiä ovat elämäkerrat Jean Sibeliuksesta (1984), Leevi Madetojasta, (1987) ja Väinö Raitiosta. Salmenhaara auttoi Erik Tawastjernaa tämän luodessa merkittävää Sibelius-elämäkertaansa ja toimitti julkaisukuntoon Tawastjernan elämäkerran viidennen osan. Lisäksi Salmenhaara kirjoitti yhdessä Fabian Dahlströmin ja Mikko Heiniön, kanssa Suomen musiikin historia I–IV (1995–1996). Tämä teos oli Suomessa lajityyppinsä ensimmäinen ja kirjoittajat saivat sen ansiosta Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 1997. Muutama viikko ennen kuolemaansa Salmenhaara sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon elämäntyöstään.

Kuva: Maarit Kytöharju, Music Finland.​
Kuva: Maarit Kytöharju, Music Finland.​

Lähteet

Lisätietoa Salmenhaarasta muualla verkossa

Kirjoittaja

Erkki Salmenhaara

Erkki Olavi Salmenhaara
12.3.1941, Helsinki – 19.3.2002, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1964, filosofian lisensiaatti 1965 ja filosofian tohtori 1970 (musiikkitiede), Helsingin yliopisto
Sellonsoiton opintoja 1948–1954, Helsingin Kansankonservatorio
Sävellyksen diplomitutkinto 1963, Sibelius-Akatemia

Musiikkitieteen assistentti 1961–1966, lehtori 1966–1974, apulaisprofessori 1975–1998 ja professori 1998–1999, Helsingin yliopisto

Musiikkiarvostelija 1959–1961 Ylioppilaslehti, 1962–1963 Kauppalehti ja 1963–1972 Helsingin Sanomat
Musiikki-lehden toimituskunnan jäsen 1971–1975 ja 1987–1998, vt. päätoimittaja 1975–1976 ja päätoimittaja 1977–1987

Suomen säveltäjät -yhdistyksen puheenjohtaja 1974 – 1976 ja johtokunnassa 1966 – 1974, 1990-1996
Suomen sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtaja 1974 - 1978
Otavan ison musiikkitietosanakirjan toimituskunta 1975–1980
Weilin + Göösin Suuren musiikkitietosanakirjan neuvottelukunta 1989–1992
Jean Sibeliuksen teosten kokonaislaitoksen suunnittelutoimikunta 1992–1996 ja toimituskunta 1996–2000
Lisäksi jäsenenä useissa eri musiikinalan organisaatioiden johtokunnissa ja järjestöissä.

Palkinnot
Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 2002
Tieto-Finlandia -palkinto 1997 (Suomen musiikin historia -teoksesta yhdessä F. Dahlströmin ja M. Heiniön kanssa)
Vuoden professori 1996
Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen musiikkikirjastopalkinto 1995
Suomen Valkoisen Ruusun R 1 1990
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1988 (Leevi Madetoja -elämäkerta)
Kansan sivistysrahaston Tammen rahaston palkinto 1984

Kuva: Maarit Kytöharju, Music Finland
Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta

← Takaisin