Takaisin

Carl Gustaf Estlander

Carl Gustaf Estlander
31.1.1834, Lapinväärtti – 28.2.1910, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1856 (estetiikka ja nykykansain kirjallisuus), maisteri (priimus) 1857, lisensiaatti 1859, tohtori 1860, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1884–1898, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden dosentti 1860, professori 1868–1898, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Perustaja, päätoimittaja 1876–1886, Finsk tidskrift
Toimituksen jäsen 1862–1863, Helsingfors Dagblad

Ritariston ja aatelin edustaja valtiopäivillä 1899
Pappissäädyn edustaja valtiopäivillä 1882
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1875–1879, 1883–1885
Uusmaalaisen osakunnan inspehtori 1870–1884
Taideyhdistyksen sihteeri 1869–1878 ja puheenjohtaja 1878–1896
Suomen Tiedeseuran jäsen 1869, puheenjohtaja 1876–1877
Svenska litteratursällskapetin perustaja 1885, puheenjohtaja 1885–1897, kunniapuheenjohtaja 1898

Kunnianosoitukset
Riemutohtori 1910
Aateloitu 1898
Valtioneuvos 1898
Riemumaisteri 1897
Kanslianeuvos 1891

Kuva: WikimediaCommons
Tekstit: Tomas Sjöblom

Kaksikielisen Suomen puolustaja

Pohjalaisen osakunnan puheenjohtaja Carl Gustaf Estlander piti vuonna 1857 tunteellisen puheen ylioppilaiden ja muun sivistyneistön suomalaistumisen puolesta. Seuraavien vuosikymmenten aikana hän kuitenkin muutti mieltään.

Hän oli, monien opiskelutovereidensa tavalla, opiskeluaikanaan omaksunut suomalaiskansallisia vaikutteita erityisesti Johan Vilhelm Snellmanin aatteista. Myös Estlanderin pikkuserkku Georg Zacharias Forsmanilla (myöhemmin Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen) oli ollut merkittävä vaikutus pohjalaisen opiskelijan suomenmielisiin aatteisiin.

Kun kieliriita yltyi yhä kiivaammaksi, Estlanderin kanta kielikysymykseen muuttui. Monet radikaalimmat suomalaiskansalliset halusivat sulkea ruotsin kielen kokonaan suomalaisen kulttuurielämän ulkopuolelle. Estlander katsoi, että tällainen menettely olisi kansalle haitallinen ja vaarantaisi suomalaisen yhteiskunnan historiallisia ja kulttuurisia peruspilareita.

Estlander ei kuitenkaan liittynyt radikaalien svekomaanienkaan joukkoihin. Hän vastusti Axel Olof Freudenthalin rotuteorioita yhtä voimakkaasti kuin suomalaiskansallisten kiihkomielisyyttä. Myös svekomanian sydämessä Nyländska afdelningenilla hän puhui inspehtorina maltillisuuden puolesta. Mielipiteitään hän avasi myös Finsk Tidskrift -aikakauslehdessä vuonna 1887 artikkelilla Min ställning i språkfrågan.

Carl Gustaf Estlander oli ”Finsk Tidskrift” -aikakauslehden perustaja ja pitkäaikainen päätoimittaja.​
Carl Gustaf Estlander oli ”Finsk Tidskrift” -aikakauslehden perustaja ja pitkäaikainen päätoimittaja.​

Kaksikielisyys oli Estlanderin mielestä ehdottomasti Suomen parhaaksi. Suomalaisten, olivat he sitten minkä kielisiä tahansa, yhteinen historia ja yhteiset kulttuuriperinteet olivat Estlanderille huomattavasti tärkeämpiä kuin kieli- tai rotukysymykset. Hän painottikin että ruotsin- ja kaksikielisten kulttuuri-instituutioiden asema piti taata yhtälailla kuin suomenkielisten. Kenties suurin käytännön näyte tästä aatteesta oli Svenska Litteratursällskapet i Finlandin perustaminen, jossa Estlanderilla oli ratkaiseva rooli.

Carl Gustaf Estlanderin kielipoliittiset kannanotot lähtivät liikkeelle fennomaanisessa osakunnassa. Hän päätyi kuitenkin paheksumaan radikalismia kieliriidan molemmilla puolilla. Nuoresta fennomaanista kehittyi ajan mittaan aikansa kenties merkittävin kaksikielisyyden puolestapuhuja.

Lähteet

Takaisin