Takaisin

Artturi Kannisto

Juha Artturi Kannisto
12.5.1874, Kylmäkoski – 10.3.1943, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1899, maisteri 1900, lisensiaatti 1919 ja tohtori 1922, Helsingin yliopisto

Suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti 1920–1927, henkilökohtainen ylimääräinen professori 1927–1943, Helsingin yliopisto
Lainopillisen tiedekunnan suomen kielen opettaja 1910–1921, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto (Helsingin yliopisto)
Suomen kielen seminaarikirjaston amanuenssi 1900, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Tutkimusmatka Venäjän Tobolskin ja Permin kuvernementteihin 1901–1906

Unkarin tiedeakatemian jäsen 1931
Suomalaisen tiedeakatemian jäsen 1922.
Ylioppilastutkintolautakunnan jäsen 1920–1943.
Suomalais-Ugrilaisen Seuran sihteeri 1919–1935, esimies 1935–1943.
Suomen Sanakirjaosakeyhtiön perustaja, johtokunnan jäsen 1916–1924
Kotikielen seuran pöytäkirjuri 1896–1900, varapuheenjohtaja 1907–1909 ja puheenjohtaja 1919–1920

Kunnianosoitukset
Unkarin Corvin kmr. 1942
Unkarin Ansio-r. K 1939
Kotikielen seuran kunniajäsen 1936
Filosofian kunniatohtori, Budapest 1935, Debrecen 1935
Suomen Valkoisen Ruusun K 1934

Hänen mukaansa nimetty
Artturi Kanniston tie, Helsinki 1952

Kuva: Museovirasto
Tekstit: Tomas Sjöblom

Viisi vuotta mansien parissa

Tuore filosofian maisteri Artturi Kannisto lähti vuonna 1901 tutkimusmatkalle Länsi-Siperiaan. Tavoitteena oli tutustua mansikulttuuriin ja tutkia mansien eri murteita. Päivi Kanniston mukaan taustalla painoi huoli siitä, että Venäjän pienet suomensukuiset kansat ja kielet pian häviäisivät ja sulautuisivat venäläiseen kulttuuriin.

Kannisto uppoutui aineiston keräämiseen perinpohjaisesti. Hän keräsi valtavan määrän mansien murteiden sanastoa, tekstejä, kansanrunoutta ja -kulttuuria, sävelmiä ja kansatieteellistä esineistöä. Kanniston matka ulottui lähes jokaiseen Länsi-Siperian mansikylään. Kenttätutkimukset kestivät pitkään. Yhtä mittaa Kannisto vietti aikaa mansien alueilla vuoden 1905 kevääseen asti, jolloin palasi muutamaksi kuukaudeksi Suomeen hoitamaan asioitaan ja lepäämään. Hän matkusti kuitenkin pian takaisin Siperiaan, ja palasi pysyvästi Suomeen vasta joulukuussa 1906.

Kuvan kartassa on maalattu punaisella mansien perinteiset asuinalueet. Kannisto matkasi alueella viiden vuoden ajan. Kuva: Wikimedia Commons.​
Kuvan kartassa on maalattu punaisella mansien perinteiset asuinalueet. Kannisto matkasi alueella viiden vuoden ajan. Kuva: Wikimedia Commons.​

Palattuaan matkaltaan Kannisto laati ensitöikseen aineistonsa pohjalta mansin kielen äännehistorian. Tutkimusmatkalla kerätty aineisto oli myös Kanniston vuonna 1919 valmistuneen väitöskirjan pohjana. Hän toimitti keräämäänsä kansanrunoutta yhdessä oppilaansa Matti Liimolan kanssa, jonka tehtäväksi jäi aineiston julkaiseminen Kanniston kuoleman jälkeen. Toimitettuna ja saksaksi käännettynä Wogulische Volksdichtung ilmestyi seitsemänä volyymina vuosina 1951–1982.

Kanniston tutkimusmetodit olivat Ulla-Maija Kulosen mukaan puutteellisia. Kerätyn aineiston määrä oli kuitenkin niin suuri, että sen perusteella on myöhemmin voitu laatia eri mansin murteista tarkkoja äänneanalyysejä. Kanniston arkisto, jota säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa, on Susanna Virtasen mukaan edelleen arvokas lähde kielen ja kansanrunouden tutkimuksessa.

Kannisto katsoi itse, että oli tutkimuksessaan liikkeellä viime hetkellä. Hän oli tavallaan oikeassa, sillä suuri osa manseista on sittemmin venäläistynyt tai sulautunut naapurikansoihin. Tutkimusmatkan alueella asuvat suomensukuiset kansat muodostavat Päivi Kanniston mukaan nykyään enää noin prosenttia alueen väestöstä. Artturi Kanniston keräämä aineisto lienee parhaita olemassa olevia lähteitä mansien murteiden tutkimukseen tänä päivänä.

Artturi Kannisto perheineen. Kuva: Museovirasto.​
Artturi Kannisto perheineen. Kuva: Museovirasto.​

Lähteet

Takaisin