Tuore filosofian maisteri Artturi Kannisto lähti vuonna 1901 tutkimusmatkalle Länsi-Siperiaan. Tavoitteena oli tutustua mansikulttuuriin ja tutkia mansien eri murteita. Päivi Kanniston mukaan taustalla painoi huoli siitä, että Venäjän pienet suomensukuiset kansat ja kielet pian häviäisivät ja sulautuisivat venäläiseen kulttuuriin.

Kannisto uppoutui aineiston keräämiseen perinpohjaisesti. Hän keräsi valtavan määrän mansien murteiden sanastoa, tekstejä, kansanrunoutta ja -kulttuuria, sävelmiä ja kansatieteellistä esineistöä. Kanniston matka ulottui lähes jokaiseen Länsi-Siperian mansikylään. Kenttätutkimukset kestivät pitkään. Yhtä mittaa Kannisto vietti aikaa mansien alueilla vuoden 1905 kevääseen asti, jolloin palasi muutamaksi kuukaudeksi Suomeen hoitamaan asioitaan ja lepäämään. Hän matkusti kuitenkin pian takaisin Siperiaan, ja palasi pysyvästi Suomeen vasta joulukuussa 1906.

Palattuaan matkaltaan Kannisto laati ensitöikseen aineistonsa pohjalta mansin kielen äännehistorian. Tutkimusmatkalla kerätty aineisto oli myös Kanniston vuonna 1919 valmistuneen väitöskirjan pohjana. Hän toimitti keräämäänsä kansanrunoutta yhdessä oppilaansa Matti Liimolan kanssa, jonka tehtäväksi jäi aineiston julkaiseminen Kanniston kuoleman jälkeen. Toimitettuna ja saksaksi käännettynä Wogulische Volksdichtung ilmestyi seitsemänä volyymina vuosina 1951–1982.

Kanniston tutkimusmetodit olivat Ulla-Maija Kulosen mukaan puutteellisia. Kerätyn aineiston määrä oli kuitenkin niin suuri, että sen perusteella on myöhemmin voitu laatia eri mansin murteista tarkkoja äänneanalyysejä. Kanniston arkisto, jota säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa, on Susanna Virtasen mukaan edelleen arvokas lähde kielen ja kansanrunouden tutkimuksessa.

Kannisto katsoi itse, että oli tutkimuksessaan liikkeellä viime hetkellä. Hän oli tavallaan oikeassa, sillä suuri osa manseista on sittemmin venäläistynyt tai sulautunut naapurikansoihin. Tutkimusmatkan alueella asuvat suomensukuiset kansat muodostavat Päivi Kanniston mukaan nykyään enää noin prosenttia alueen väestöstä. Artturi Kanniston keräämä aineisto lienee parhaita olemassa olevia lähteitä mansien murteiden tutkimukseen tänä päivänä.

Lähteet

• FT Päivi Kannisto, Venäjästä ja voguleista Artturi Kanniston mitalla, blogikirjoitus. Viitattu 3.6.2015.
• Susanna Virtanen, Artturi Kanniston matkassa Siperiassa, Alkukoti 7/2005 -verkkoversio, 22–23. Viitattu 3.6.2015.
• Ulla-Maija Kulonen, Kannisto, Artturi (1874–1943), Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 3.6.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Artturi Kannisto, Wikipedia-verkkojulkaisu. http://fi.wikipedia.org/wiki/Artturi_Kannisto