WSOY:n käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittaja Alice Martinia kiehtovat kielen rakenteet ja historia – ovat kiehtoneet jo pitkään. Kun hän aloitti suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1978, monet tiedostamattomatkin kysymykset saivat vastauksia.

– Esimerkiksi suomen kielen äänne- ja muoto-oppi oli mielestäni aivan ihanaa. Siinä selvisi moni kysymys kielen rakentumisesta.

Martin kertoo, että on ollut kaksi henkilöä yli muiden, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet hänen uranvalintaansa ja -kehitykseensä. Kersti Juvan kääntämisen kurssilla Martin oivalsi, että kääntäminen on hänen kutsumuksensa.

– Olin kuin herätyksen saanut. Tunsin voimakkaasti ymmärtäväni mistä kääntämisessä on kyse ja koin kielten yhteispelin erittäin nautinnolliseksi. Minua ei vain lakkaa kiinnostamasta se, miten samoja ajatuksia voi ilmaista eri tavoin, eri kielellä – ja miten se parhaiten tehdään.

Kesken opiskelujen Martin päätyikin kääntämään. Tehtyään ensimmäiset WSOY:n työnsä lasten- ja nuortenkirjaosastolle hän tutustui 1985 ulkomaisen kaunokirjallisuuden toimituspäällikköön Klaus Taubertiin (1930–1995).

– Taubert veti minut toimittajapuolelle. Näiden kahden rohkaisijan ja tunnistajan ansiosta voitin arkuuteni ja löysin työn merkityksen.

 

Kääntäjänä Martin on keskittynyt pitkälti runouden suomentamiseen. Hän on yksi niistä harvoista suomalaisista, jotka nykyään kääntävät mitallista runoutta. Tärkeänä edellytyksenä tälle Martin muistelee professori Pentti Leinon metriikan kursseja.

– Leino tutki metriikkaa ja piti kolme perusteellista kurssia, joiden aikana hän selvitti itselleenkin näitä kysymyksiä. Olin niillä kaikilla mukana, ja siellä opituista taidoista on ollut todella konkreettista hyötyä, vaikka se lienee aika harvinaista.

Käännökset ja kustannustoimittajan työt WSOY:llä veivät mennessään, ja opinnot jäivät pitkäksi aikaa tauolle. Juuttuminen gradun kanssa aiheutti Martinille pitkään ahdistusta. Välillä gradun aihe oli suomen kielestä, Mirkka Rekolan monitulkintaisuudesta, välillä englannista.

– Tuskailin gradun kanssa tosi paljon. Sukulaiset painostivat ja tunsin itseni välillä hyvinkin kelvottomaksi. En silti pystynyt luovuttamaankaan.

Martin valmistui filosofian maisteriksi englantilaisesta filologiasta pro gradu -tutkielmalla Looking-Glass Reflections. Norms in translating Lewis Carroll vuonna 2008.

– Valmistuin lopulta vuoden 2008 jättipubliikissa. Huvittavaa oli esimerkiksi se, että entinen opiskelukaverini oli dekaanina puhumassa. Olin ehkä juuttuneiden joukossa poikkeus siinä mielessä, että lopulta valmistuin. Olen ollut hyvin iloinen siitä, että sain opiskeltua valmiiksi. Kyllä se on vapauttanut kovasti energiaa.