Tsaari Nikolai I:n Helsingin-vierailun yhteydessä maaliskuussa 1854 Zacharias Topelius nimitettiin ylimääräiseksi Suomen historian professoriksi. Nimitys oli sekä yllättävä että poikkeuksellinen. Yllättävä siksi, että Topelius ei ollut hakenut virkaa, ja poikkeuksellinen siinä mielessä, että se oli räätälöity hänelle.

Erikoisen nimitysprosessin taustalla löytyy aikaisempi yritys sekä ystävän Fredrik Cygnaeuksen suhteet. Vuoden 1851 loppupuolella Topelius oli nimitetty historian lehtoriksi Vasa gymnasiumissa. Prosessi ei ollut helppo, muun muassa muiden hakijoiden valitusten ja Vaasan palon takia. Topelius ei ollut täysin tyytyväinen nimitykseen, jota vertasi passitukseen ”van Diemenin maahan” (nykyiseen Tasmaniaan), eivätkä hänen ystävänsäkään olleet erityisen haltioissaan. Sekä Johan Ludvig Runeberg että Cygnaeus kritisoivat nuoren lahjakkuuden lähettämistä syrjäseudulle. Vaasan palo ja myönnetty virkavapaus soivat Topeliukselle pienen lykkäyksen.

Keväällä 1854 tilanne oli se, että Topeliukselle oli vuokrattu asunto Pietarsaaresta, jonne lukio oli siirretty palon jälkeen, ja lehtorinvirkaan saattoi astua syyslukukauden lähestyessä. Tuore professori Fredrik Cygnaeus oli läheisessä yhteydessä korkeimpiin poliittisiin piireihin, näiden joukossa ministerivaltiosihteeri kreivi Alexander Armfeltiin. Topelius kertoo Självbiografiska anteckningarissa, kuinka Cygnaeus oli kysynyt minkä viran Topelius yliopistossa haluaisi. Topelius oli puoliksi leikillään vastannut haluavansa ruotsin kielen lehtoriksi. Armfelt ei kuitenkaan ollut katsonut tämän olevan mikään ylennys Topeliukselle, joka jo oli lehtori. Sen sijaan hän esitti yliopiston kanslerille, kruununperillinen Aleksanterille, että Topeliuksesta tulisi tehdä Suomen historian ylimääräinen professori.

Nimitys oli ilonaihe paitsi Topeliukselle, joka saattoi jäädä Helsinkiin, myös laajemmille suomalaiskansallisesta hankkeesta kiinnostuneille piireille. Näissä piireissä nimitys nähtiin suomalaisen kansakunnan kehityksen edistysaskeleena. Poikkeuksellinen nimitysmenettely yhdistettynä Topeliuksen lojalistiseen poliittiseen suuntaukseen ja patrioottiseen, venäläisten asiaa puolustavaan, runouteen kuitenkin johti siihen, että häntä eräissä piireissä alettiin pitää ostettuna venäläisen propagandan äänitorvena. Lehdistössä käyty keskustelu myötävaikutti siihen, että Topelius nähtiin yhä suuremmassa määrin myöntyväisyysmiehenä, mikä satutti häntä syvästi. Toisaalta nimityksestä alkoi pitkä yliopistoura, jonka kruunasi rehtorinvirka vuosina 1875–1878 ja valtioneuvoksen titteli virkakauden päättyessä.

Lähteet ja valikoima kirjallisuutta

• Nyberg, Paul, Zachris Topelius. En biografisk skildring, Helsingfors: Söderströms 1949
• Topelius, Zacharias, Självbiografiska anteckningar, utg. Paul Nyberg, Helsingfors: Schildts och Stockholm: Bonniers 1922
• Topelius, Zacharias, Ljungblommor, utg. Carola Herberts under medverkan av Clas ­Zilliacus, ZTS I, SSLS 742, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet och Stockholm: Atlantis 2010
• Topelius, Zacharias, Finland framställdt i teckningar, utg. Jens Grandell och Rainer Knapas, ZTS XII, SSLS 747, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet och Stockholm: Atlantis 2011
• Topelius, Zacharias, Noveller, utg. Pia Forssell, ZTS IV, SSLS 770, Helsingfors 2012
• Zacharias Topelius, Hertiginnan af Finland och andra historiska noveller, utg. Pia Forssell under medverkan av Matti Klinge och Anna Movall, ZTS V, SSLS 782, Helsingfors 2013
• Vasenius, Valfrid, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning I–VI, Helsingfors: Edlunds  I–III 1912–1918, Schildts IV–VI 1924–30 och Stockholm: Bonniers I–V 1913–1927