Voidakseen kirjoittautua yliopistoon Zacharias Topeliuksen oli ensin suoritettava ylioppilastutkinto, minkä hän teki 5. kesäkuuta 1833 arvosanalla approbatur cum laude. Todistus ei kenties enteillyt suurmiehen tulevaisuutta, vaan oli lähinnä todisteena nuoren Topeliuksen rennosta asenteesta opintoihin. Topeliuksen opettaja, kaunopuheisuuden dosentti Johan Ludvig Runeberg, ei myöskään suhtautunut erityisen ankarasti ylioppilaskirjoituksiin valmistautumiseen. Enimmäkseen Topelius vaikuttaa juoksennelleen kaupungilla heittelemässä porvareita lumipalloilla ja tapelleen huonetovereidensa kanssa.

Lumipallojen heittelemisen Kruununhaan kaduilla ja nuoren pääkaupungin kahviloissa totin ja viinin juomisen takana häämöttää kuitenkin tiedonjanoinen nuori mies. Jo kouluaikoinaan Oulussa Topelius oli harrastanut romaanien lukemista tätiensä kirjastossa siinä määrin, että hänen vanhempansa varoittelivat liiallisesta lukemisesta. Varoitukset kaikuivat mitä ilmeisimmin kuuroille korville. Topeliuksen päiväkirjamerkinnät opiskeluajoilta ovat täynnä viittauksia nykyäänkin tunnettuihin kirjailijoihin, kuten Goetheen, Schilleriin, Walter Scottiin, Fredrika Bremeriin ja Carl Jonas Love Almqvistiin, mutta myös unohdettuihin suuruuksiin, kuten Edward Bulwer-Lyttoniin. Topeliuksen lukuelämyksiin kuului myös monia klassikoita: muun muassa Iliaan alkuperäisversio sekä Vergiliuksen ja Horatiuksen latinankielistä runoutta. Kiinnostus lukemiseen heijasti sekä klassisen sivistysihanteen vaatimuksia että intoa seurata uutta populaaria proosaa.

Osakunnat olivat erottamaton osa opiskelijaelämää 1830-luvulla, ja Topelius kirjoittautui heti ylioppilastutkinnon jälkeen Pohjalaiseen osakuntaan (Österbottniska avdelningen). Hän liittyi osaston lauluseuraan toisena tenorina ja alkoi heti osallistua kokouksiin ja juhliin, järjestettiin ne sitten H. G. Porthanin tai käynnissä olevan lukukauden kunniaksi. Osakuntalehden toimitukseenkin hän liittyi jo varhain. Julkisena puhujana Topelius otti ensiaskeleensa pohjalaisten vuosijuhlassa vuonna 1840. Opiskelijana osakunta oli Topeliukselle tärkeä intellektuelli areena, keskustelufoorumi ja kansalaistaitojen harjoituskenttä.

Kandidaatintutkintoon vaadittiin monipuolisia opintoja. Kun Topelius vuonna 1840 tahtoi valmistua filosofian kandidaatiksi, hänen oli suoritettava suulliset näytöt peräti kymmenelle kuulustelijalle, yhdessätoista eri aineessa. Hän suorittikin arvosanat fysiikassa, astronomiassa, matematiikassa, kemiassa, botaniikassa ja zoologiassa, historiassa, kreikkalaisessa kirjallisuudessa, itämaisessa kirjallisuudessa, runousopissa ja kaunopuheisuudessa, oppihistoriassa sekä filosofiassa. Suoritettuaan loppukokeensa 12. toukokuuta, latinaksi ja kaikkien kuulustelijoiden läsnä ollessa, Topelius nimitettiin kandidaatiksi arvosanalla admodum dignus, ”täysin [kandidaatinarvon] arvoinen”.

Lähteet ja valikoima kirjallisuutta

• Nyberg, Paul, Zachris Topelius. En biografisk skildring, Helsingfors: Söderströms 1949
• Topelius, Zacharias, Självbiografiska anteckningar, utg. Paul Nyberg, Helsingfors: Schildts och Stockholm: Bonniers 1922
• Topelius, Zacharias, Ljungblommor, utg. Carola Herberts under medverkan av Clas ­Zilliacus, ZTS I, SSLS 742, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet och Stockholm: Atlantis 2010
• Topelius, Zacharias, Finland framställdt i teckningar, utg. Jens Grandell och Rainer Knapas, ZTS XII, SSLS 747, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet och Stockholm: Atlantis 2011
• Topelius, Zacharias, Noveller, utg. Pia Forssell, ZTS IV, SSLS 770, Helsingfors 2012
• Zacharias Topelius, Hertiginnan af Finland och andra historiska noveller, utg. Pia Forssell under medverkan av Matti Klinge och Anna Movall, ZTS V, SSLS 782, Helsingfors 20133
• Vasenius, Valfrid, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning I–VI, Helsingfors: Edlunds I–III 1912–1918, Schildts IV–VI 1924–30 och Stockholm: Bonniers I–V 1913–1927