Takaisin

Virpi Hämeen-Anttila

Virpi Helena Hämeen-Anttila
15.10.1958, Espoo

Humanististen tieteiden kandidaatti 1987 ja filosofian maisteri 1996 (Etelä-Aasian tutkimus), Helsingin yliopisto

Kirjailija, opettaja, tutkija, kääntäjä
Tuntiopettaja 1997-, Helsingin yliopisto
Projektiapulainen 1983–1986, Indus-sinettien dokumentaatio ja julkaiseminen, Helsingin yliopisto
Kuvittaja (tieteellinen) 1988–1996, Weilin&Göös, Otava, Cambridge University Press, Tiede-lehti yms.
Kääntäjä 1996- (kielet englanti, ranska, sanskrit, pali, hindi, bengali, tamili), Suomen Itämainen Seura, Basam Books, Jalava
Kirjailija 2003-, Otava, WSOY, Minerva
Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen puheenjohtaja 2007, 2009, 2011 ja 2013
Kirjallisen työn tekijöiden tekijänoikeusjärjestö Sanasto ry:n puheenjohtaja 2012-

Tutkimusteemat
Sanskritin kieli ja Etelä-Aasian kirjallisuus, erityisesti esiklassisen ja klassisen ajan sanskritinkielinen kirjallisuus (600 eaa. – 1200 jaa.) ja sen sisällä kertomakirjallisuus ja rakenteet. Valmisteilla olevan väitöskirjan ja tärkeimmän julkaistun artikkelin aiheena on kehyskertomus-tekniikan synty ja kehitys sanskritinkielisessä kirjallisuudessa.

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Palkinnot ja erityissaavutukset
Eino Leinon palkinto 2002 (yhdessä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa)
Suomen kirjakauppiaiden Laila Hirvisaari -palkinto 2003
Vuoden tieteentekijän palkinto 2004
Vantaa-palkinto 2009 (yhdessä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa)

Kuva: Mirva Kakko/Otava
Teksti: Virpi Hämeen-Anttila (Kaija Hartikainen, toim.)

Paras muistoni Helsingin yliopistosta

Vuonna 1981 tutkijan intohimoni sytytti oppiaine nimeltä sanskrit ja vertaileva indoeurooppalainen kielentutkimus. Sitä opiskeltiin Itämaisten kielten laitoksella. Laitoksen aineet olivat outoja ja vaikeita ja opiskelijoita oli vähän. Se sopi minulle.

Seminaarikirjastoon Fabianinkatu 24:ssä kiinnyin erityisen paljon. Pienin sen huoneista oli varattu Etelä-Aasian tutkimukselle ja indoeuropeistiikalle. Vietin siellä tuntikausia seitsemännessä taivaassa opiskellen sanskritia, kreikkaa, latinaa, goottia, iiriä ja muita muinaiskieliä. Vaikka myöhemmin vaihdoin linjaa ja valmistuin Etelä-Aasian tutkimus pääaineeni, en ikinä ajatellut, että pitkistä ja rönsyävistä opinnoistani ja monien kielten harrastamisesta ei olisi hyötyä. Ferdinand de Saussure modernin kielitieteen isä, ja Johan Huizinga loisteliaan tietokirjan Keskiajan syksy luoja, olivat hekin koulutukseltaan sanskritintutkijoita. Meistä sanskritisteista on vaikka mihin! Samasta seminaarikirjastosta löysin muuten mieheni Jaakko Hämeen-Anttilan .

Nuorena opiskelijana vuonna 1983 seminaarikirjastossa. Kuva: Virpi Hämeen-Anttila​
Nuorena opiskelijana vuonna 1983 seminaarikirjastossa. Kuva: Virpi Hämeen-Anttila​

 

Takaisin