Takaisin

Ulla Tiililä

Ulla Marika Elisabeth Tiililä
7.7.1963, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1993 ja filosofian tohtori 2007 (suomen kieli), Helsingin yliopisto
Helsingin yliopiston dosentti 2014

Erityisasiantuntija ja tutkija 2005-, Kotimaisten kielten keskus
Lisäksi määräaikaisena tuntityöntekijänä, tutkimusapulaisena, (erikois)tutkijana ja kouluttajana 1989–2005, Kotimaisten kielten keskus

Selkokeskuksen neuvottelukunnan jäsen
Virittäjän toimitusneuvoston jäsen
Langnetin ohjaajapoolin jäsen
VM:n Avoin hallinto -hankkeen valmisteluryhmässä 2013−2014
OKM:n virkakielityöryhmässä 2013
STM:n vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämisen ryhmässä 2013

Tutkimusteemoissa yhdistyy genretutkimus ja virkakielen tutkimus
Vetäjänä seuraavissa Kotuksen hankkeissa: Tekstualisoituva julkishallinto; Perustelut päätöksissä sekä Ideaalikieli ja kirjoittamisen käytännöt.

Palkinnot ja erityissaavutukset
Afinlandia-palkinto parhaasta soveltavan kielitieteen alueen väitöskirjatyöstä vuosilta 2004–2007
August Ahlqvistin, Yrjö Wichmannin, Kai Donnerin ja Artturi Kanniston rahastojen väitöskirjapalkinto 2008
Kotikielen Seuran E. A. Saarimaan rahaston lautakun­nan stipendi kielenhuol­toa käsittelevistä artikke­leista 1994

Tekstit: Ulla Tiililä (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Tavoitteena teoreettisesti kestävä populaaristaminen

Sukkuloin työkseni erilaisten asiantuntijayhteisöjen välillä, ja suuri osa yhteistyökumppaneista on muita kuin lingvistejä. Siksi työssäni keskeistä on paitsi tutkimustulosten soveltaminen myös oman alan yleistajuistaminen.

Tutkimuksen tuloksia voi harvoin soveltaa suoraan käytäntöön, sillä soveltajan on otettava huomioon vaikkapa pedagogisia seikkoja: tulokset voivat olla niin hienosyiset, että niistä ei voi esimerkiksi suoraan tehdä kielenkäytön suosituksia. Tekstien tekemisen tekniikka, esimerkiksi tietojärjestelmät, taas voivat estää tutkimuksessa syntyneiden kehittämisideoiden toteuttamisen sellaisenaan.

Soveltamiseen liittyy yleensä yleistajuistaminen. Sitä olen harjoitellut muun muassa yli 200 yleistajuisessa julkaisuissa, joista suuri osa on kolumneja ja pakinoita. Olen myös pakinoinut säännöllisesti radiossa, mm. osana kieliminuuttien sarjaa. Minuutin puheenvuorossa oppii tiivistämään!

Osana kouluttajan työtä olen joutunut miettimään sekä soveltamista että yleistajuistamista. Tein jo graduni pohjalta tekstien tarkastelussa sovellettavan version, jota käytetään tekstinhuollossa toisinaan vieläkin. Viime aikoina olen suhteuttanut hallintolain kielipykälää (9. §) teorioihin kielen monitehtäväisyydestä. Olen ottanut kielen monitehtäväisyyden ja olettamukset kielen ja kontekstin suhteesta myös forensisen tekstianalyysin pohjaksi. Mahdollisuus teorian ja empirian monenlaiseen yhdistämiseen taitaa olla yksi työni hienoin puoli.

​


 

Takaisin