Takaisin

Ulla Tiililä

Ulla Marika Elisabeth Tiililä
7.7.1963, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1993 ja filosofian tohtori 2007 (suomen kieli), Helsingin yliopisto
Helsingin yliopiston dosentti 2014

Erityisasiantuntija ja tutkija 2005-, Kotimaisten kielten keskus
Lisäksi määräaikaisena tuntityöntekijänä, tutkimusapulaisena, (erikois)tutkijana ja kouluttajana 1989–2005, Kotimaisten kielten keskus

Selkokeskuksen neuvottelukunnan jäsen
Virittäjän toimitusneuvoston jäsen
Langnetin ohjaajapoolin jäsen
VM:n Avoin hallinto -hankkeen valmisteluryhmässä 2013−2014
OKM:n virkakielityöryhmässä 2013
STM:n vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämisen ryhmässä 2013

Tutkimusteemoissa yhdistyy genretutkimus ja virkakielen tutkimus
Vetäjänä seuraavissa Kotuksen hankkeissa: Tekstualisoituva julkishallinto; Perustelut päätöksissä sekä Ideaalikieli ja kirjoittamisen käytännöt.

Palkinnot ja erityissaavutukset
Afinlandia-palkinto parhaasta soveltavan kielitieteen alueen väitöskirjatyöstä vuosilta 2004–2007
August Ahlqvistin, Yrjö Wichmannin, Kai Donnerin ja Artturi Kanniston rahastojen väitöskirjapalkinto 2008
Kotikielen Seuran E. A. Saarimaan rahaston lautakun­nan stipendi kielenhuol­toa käsittelevistä artikke­leista 1994

Tekstit: Ulla Tiililä (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta

Jos minulta kysytään parasta muistoa yliopistosta, ylitse muun mieleeni tulevat Auli Hakulisen luennot ja muu häneltä saatu oppi ja ohjaus. Parhaat muistot koskevat siis yliopiston älyllistä antia, oivalluksen ja inspiraation lähteitä. Hakulinen on onnistunut vaikuttamaan jokaisella kurssilla, johon olen osallistunut.

Aloitin yliopisto-opinnot germaanisella filologialla, mutta vaihdoin suomen kieleen 1985. Erilaiset kielihistorian tai vaikkapa pakolliset viron tunnit eivät tuntuneet omilta jutuilta. Mutta Hakulisen pragmatiikan kurssilla kolahti. Istuin myös kuin nakutettuna hänen fennistiikan historian luennoillaan. Kenties juuri Hakulisen keskustelunanalyysin kurssin vaikutuksesta käsittelin gradussanikin kirjoitettuja tekstejä dialogisuuden näkökulmasta. – Näkökulma, jonka parissa nyt yli 20 vuotta myöhemmin on useampikin tutkija.

Hyviä muistoja on myös niin kutsutulta kenttäretkeltä, joita suomen kielen opiskelijat vielä 1980-luvulla tekivät. Yliopiston Ladalla ja opiskelijakavereiden Skodalla ja kupla-Volkkarilla kiersimme talolta talolle nimestämässä ja murretta keräämässä: kielen lisäksi myös Turun läänin Lappi ja sen ihmiset tulivat monella tapaa tutuiksi.

Opiskeluajan sosiaalisen elämän parhaimmat muistot taitavat olla oman oppiaineen ulkopuolelta, vietin nimittäin aikaani juristiopiskelijoiden kanssa, Pykälän humanistimaskottina. Nyt kun oma tytär kulkee viininpunaisissa haalareissa, olen voinut kertoa hänelle, että ystäväni aikoinaan järjestivät pykälisteille ensimmäiset haalarit. Ystäväni äiti ja entinen käsityön opettajani, Hilkka Vuori piirsi haalarin logon tiedekunnan logo mallinaan.

Pitkään työuraan mahtuu myös useita läksiäisiä. Haastattelemassa Taru Kolehmaista hänen läksiäisissään 2012. Kotuksen kuva-arkisto.

 

Takaisin