Takaisin

Suvi Ahola

Suvi Katariina Ahola
10.5.1959, Sippola

Humanististen tieteiden kandidaatti 1983 (suomalais-ugrilainen kielitiede), filosofian kandidaatti 1987 (kotimainen kirjallisuus) ja filosofian tohtori 2013 (kotimainen kirjallisuus), Helsingin yliopisto
Toimittaja 1983, Sanoma Oy:n toimittajakoulu

Toimittaja 1984-, Helsingin Sanomat
Toimitussihteeri 1994–1995, Kodin Kuvalehti
Kirjailija 1999-

J. H. Erkon esikoiskirjapalkintoraadin jäsen 1984–1994
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoraadin jäsen 1995–2010 ja 2013-
Suomen Viron-instituutin hallituksen jäsen 1997–2005, varapuheenjohtaja 2001–2005
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen neuvottelukunnan jäsen 2004–2010
Minna Canthin seuran hallituksen jäsen 2005-, varapuheenjohtaja 2006–2012 ja puheenjohtaja 2012-
Tuglas-seuran hallituksen jäsen 2008–2014
Sanoman toimitusosaston varaluottamusmies 2013-
Suomen Journalistiliiton valtuuston jäsen 2014-

Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta

”Kirjoitan, kun sykähtää”

Suvi Ahola on toimittajan työn lisäksi kirjoittanut useita kirjoja ja tehnyt väitöstutkimuksen lukupiireistä.

– 2000-luvun alussa tein useamman jutun lukupiireistä. Havaitsin, että lukupiirien suosio kasvaa koko ajan Suomessa. Juttuaiheita kerätessäni huomasin, että laajemmallekin tutkimukselle olisi tarvetta. Mainitsin asiasta Helsingin Sanomien silloiselle kulttuuritoimituksen esimiehelle Heikki Hellmanille. Hän tokaisi takaisin, että no tee sinä siitä väitöskirja.

Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden oppiaineessa Aholan idea otettiin ilahtuneesti vastaan etenkin kun Ahola etsi itse ohjaajan ja tutkimusrahoituksen. Kaiken kaikkiaan jatko-opiskelu ja tutkimuksen tekeminen sujuivat jouhevasti.

– Väitöskirjani ohjaajana toimi Katarina Eskola, joka on suomalaisen kirjallisuussosiologian ”grand old lady” ja alan parhaita asiantuntijoita. Tein väitöskirjaa kaksi vuotta – toisen vuoden olin vuorotteluvapaalla ja toiselle vuodelle sain tutkimusapurahan Emil Aaltosen säätiöltä.

Väitöskirja-aineistoa kootessaan Ahola mielsi itsensä enemmän journalistiksi kuin tutkijaksi. Hän on tyytyväinen, että sai koottua tutkimuksellisesti edustavan materiaalin ja analysoitua lukupiirejä tieteellisesti.

– Johtopäätöksiäni kyseenalaistaen voi sitten joku muu tutkia aihetta pidemmälle. Käsittääkseni lukupiireistä on nyt tekeillä muita tutkimuksia ja kansainvälistä yhteistyötäkin on syntynyt lukupiiritutkijoiden kesken. Jos minusta olisi enemmän tutkijaksi, niin kai se olisi paljastunut jo aikaisemmin. Olen kiitollinen työstäni toimittajana Helsingin Sanomissa. Se on pelastanut minut äidinkielen opettajan tai tutkijan uralta.

Ahola ei koe itseään myöskään ”oikeaksi” kirjailijaksi, vaikka hän on julkaissut useita teoksia. Kansien väliin painetut kirjoitukset ovat hyvin samanlaisia kuin mitä hän on kirjoittanut toimittajana lehtiin.

– Minulla ei ole tällä hetkellä mitään suunnitelmaa seuraavasta kirjasta. Kirjoitan, kun sykähtää. Ylipäätään kirjoitan hyvin projektiluontoisesti. Päässäni ei jatkuvasti pyöri uusia aiheita kirjoiksi.

Suvi Aholan tuorein teos on huhtikuussa 2015 ilmestynyt Ystäviä ja kirjoja. Opas lukupiirin perustamiseen ja toimintaan. Se on toinen Aholan väitöskirjan aihepiiristä syntynyt populaariteos.

– Koska väitöskirjani käsittelee tavallisten ihmisten lukuharrastusta, halusin kirjoittaa siitä samasta aineistosta populaariteoksen. Tuorein kirjani on jatkoa siihen, koska materiaali oli jäänyt yli.

Tallinnan HeadRead-kirjallisuusfestivaalilla toukokuussa 2015 kansainvälinen kriitikko- ja kustantajaryhmä keskusteli unohtuneista eurooppalaisista klassikkokirjoista.​
Tallinnan HeadRead-kirjallisuusfestivaalilla toukokuussa 2015 kansainvälinen kriitikko- ja kustantajaryhmä keskusteli unohtuneista eurooppalaisista klassikkokirjoista.​

 

Takaisin