Salama Hirvosen tapauksessa toimittajuus kulkee suvussa. Hänen isänsä Vihtori Simonen (1882–1951) teki 1900-luvun alkupuolella mittavan uran toimittajana, kirjailijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana muun muassa Mikkelin Sanomien ja Kouvolan Sanomien päätoimittajana. Salama Hirvosen veli Seppo Simonen (1912–1981) oli toimittajana muun muassa Maaseudun Tulevaisuudessa, Uudessa Suomessa ja Yhteishyvässä. Lisäksi hän oli historioitsija, joka julkaisi maatalous-, paikallis- ja yrityshistorioita. Seppo Simosen tyttäret Katri ja Elina ryhtyivät myös toimittajiksi. Elina Simonen (s. 1944) tunnetaan varsinkin Kotilieden pitkäaikaisena päätoimittajana.

Salama Hirvonen teki elämäntyönsä Uudessa Suomessa, jonka toimituspäällikön Uuno Hirvosen (tunnetaan myös kirjailijanimellä Simo Penttilä) kanssa hän avioitui vuonna 1954. Salama Hirvonen toimi Uudessa Suomessa kesätoimittajana jo opiskeluaikoinaan, mutta hänet kiinnitettiin lehden vakituiseksi toimittajaksi vuonna 1938. Sitä ennen hän ehti olla yliopistosta valmistumisensa jälkeen kaksi vuotta Aamulehden toimittajana. Uutistoimittajana Hirvonen oli Anni Voipion jälkeen vasta toinen nainen lehden toimituksessa. 1930-luvun loppu oli naisten määrän kasvun aikaa toimituksissa, joten Hirvonen sai useita naispuolisia työtovereita. Vuosien myötä Hirvonen vakiinnutti keskeisen asemansa lehdessä.

Salama Hirvonen oli ennen kaikkea uutistoimittaja. Merkittävintä hänen journalistinen työnsä olikin sota-aikoina, jolloin harvat toimitukseen jääneet naiset saivat täyttää miesten paikkoja. Sota-aikaan Salama Hirvonen kirjoitti nimimerkillä Jaana kuuluisiksi nousseita kuvauksia talvisodan ensimmäisestä päivästä 30.11.1939, jotka julkaistiin jo heti seuraavana päivänä. Hirvonen hoiti sota-aikana myös Uuden Suomen toimitussihteerin tehtäviä. Uutisten ja reportaasien ohella hän kirjoitti nimimerkillä S.S. myös elokuva-arvosteluja. Tässä hän oli selvästi aikaansa edellä, sillä 1940-luvulla elokuvaa ei vielä pidetty ”oikeana” taiteena. Hirvonen kuitenkin ymmärsi alan merkityksen ja kohdisti arvostelunsa ennen kaikkea lukijoille.

Salama Hirvonen matkusteli jo nuorena paljon ja oli kansainvälisesti orientoitunut. Jatkosodan alkuvaiheessa hän toimitti Berliinissä tunnettua Signal-aikakauslehteä, joka oli saksalaisen propagandan kärki Suomessa ilmestymisvuosinaan 1942–1945. Lehteä ei levitetty Saksassa, vaan se oli suunnattu nimenomaan ulkomaalaisille lukijoille. Signal ilmestyikin vuosien 1940–1945 välillä jopa 25 eri kielellä.

Hirvosen rooli Uuden Suomen toimituksessa muuttui sotien jälkeen. Hän jättäytyi pois päivittäisestä uutistyöstä ja sai vastuualueekseen ”YK:n ja Pohjoismaiset kysymykset”. Hän selosti muun muassa presidentti J. K. Paasikiven Moskovan-vierailua vuonna 1955, jolloin sovittiin Neuvostoliiton miehittämän Porkkalan palauttamisesta. Vuonna 1967 Hirvonen kuitenkin vedettiin taas journalismin etulinjaan, kun Uuden Suomen kulttuuritoimituksessa kiehui.

Kulttuuritoimituksen päällikön Annamari Sarajasin siirryttyä Helsingin yliopiston professoriksi ajan radikaalit yhteiskunnalliset vaikutteet pääsivät nuoressa toimituksessa valloilleen. Nuorempi lukijakunta arvosti suunnanmuutosta, mutta vanhempi kauhistui yhä enemmän, mitä radikaalimmiksi jutut kävivät. Myös osa toimittajista, esimerkiksi Katarina Eskola, Pekka Tarkka ja Risto Hannula, eivät pitäneet uudesta linjasta ja jättivät toimituksen. Salama Hirvonen oli maltillisena konservatiivina, mutta ennen kaikkea taitavana ihmistuntijana oikea henkilö ratkaisemaan toimituksen jännitteet. Maltillisella tyylillään hän saikin ratkaistua toimituksen kriisin ja houkuteltua sinne lehden linjaan soveltuvia taitajia, esimerkiksi Lassi Nummen, vaikka itse osallistuikin käytännön kirjoitustyöhön yhä vähemmän ja vähemmän. Salama Hirvonen jäi eläkkeelle Uuden Suomen toimituksesta vuonna 1975. Hän ehti nauttia pitkistä eläkepäivistä, sillä hän eli 96-vuotiaaksi.

• Salama Hirvosen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.

Lähteet:

Vesikansa, Jyrki. Simonen (1800 -). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Luettu 19.11.20015.
Vesikansa, Jyrki. Sinivalkoiseen Suomeen. Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I 1847–1939. Otava. Keuruu 1997.
Zöller, Alexander. Signal. Luettu 19.11.2015.