Takaisin

Paolo Ribaldini

23.9.1986, Mantova, Italia

Muusikko (AMK) -opiskelija 2013 - (pop/jazz), Metropolia ammattikorkeakoulu
Tohtorikoulutettava 2012 - (musiikkitiede), Helsingin yliopisto
Musiikin maisteri 2011 (viulu), Mantovan konservatorio
Filosofian maisteri 2010 (filosofia), Veronan yliopisto
Filosofian kandidaatti 2008 (filosofia), Veronan yliopisto

Pääluennoitsija ja koordinaattori,”Heavy Metal music in contemporary history and society” -kurssi, Helsinki Summer School 2015

Tutkimusintressit: Heavy metal, populaarimusiikki, musiikin historia, musiikkianalyysi

Julkaisut:
Black Sabbath and the creation of musical meaning in the Devil’s topos. Proceedings of the international Conference for Music Semiotics, University of Edinburgh, October 2012.
A conference report from the Royal Musical Association Music and Philosophy Study Group 3rd Annual Conference, King’s College (London). Musiikin suunta, 4, 2013.
Classic Heavy Metal and World War I. New Sound, May 2015, toim. prof. Dario Martinelli. University of Belgrade
Heavy Metal vocals. A terminology compendium. Modern Heavy Metal: Markets, Practices and Cultures, toim. Toni-Matti Karjalainen & Kimi Kärki. 2015.

Tunnustukset:
CIMO Finnish Scholarship Government Pool –apuraha 2013

Kuva: Rita Miklán
Teksti: Paolo Ribaldini (Tiia Niemelä, toim.)

Käännös: Tiia Niemelä

Kaikkea muuta kuin rocktähti

Toisin kuin suurin osa tuntemistani muusikoista, aloitin musiikkiopintoni varsin myöhään, sillä aloitin viulunsoiton 11-vuotiaana. Tunnustan rehellisesti, että viiteen tai kuuteen vuoteen viulunsoitto ei varsinaisesti ollut mikään elämäni kulmakivi. Olen tottakai aina rakastanut musiikkia, mutta en ollut valmis sen opiskelun vaatimaan sitoutumiseen. Vasta myöhemmin, kun olin noin 18-vuotias, tajusin kuinka tärkeää soittaminen minulle oli ja sen jälkeen olen tarttunut asiaan aivan erilaisella asenteella. Ei minusta koskaan tullut David Oistrakhin veroista, tietenkään, mutta valmistuessani konservatoriosta olin nöyrästi iloinen saavuttamistani tuloksista.

Lavalla olen aina ollut enemmän elementissäni laulajana kuin viulistina. Itse asiassa nykyään en enää juurikaan kärsi lavajännityksestä. Laulajan ja keulahahmon rooli tuntuu sopivan minulle hyvin, vaikka lavan takana olen melko ujo ja koitan vältellä valokeilaa. Lisäksi tykkään mennä nukkumaan aikaisin, en juo enkä tupakoi, urheilen useita kertoja viikossa, joten ystäväni usein vitsailevat terveellisestä elämäntyylistäni.

Lavalla Helsingin On The Rocksissa.

Keikoilla ja studiossa kiinnitän huomiota useisiin elementteihin. En ole sen vähempää kuin perfektionisti ja teen parhaani hioakseni jokaisen pienen yksityiskohdan esityksessä: tietysti musiikki itse on etusijalla, mutta uskon vakaasti, että lava-asenne, hyvä koreografia, valot, erikoistehosteet, ajoitus ja jopa jutut biisien väleissä pitäisi suunnitella ja harjoitella tarkasti. Konsertti ei ole vain musiikkia, se on esitys kokonaisuutena ja kirjaimellisesti täydellinen aistillinen kokemus.

Takaisin