Takaisin

Päivi Koivisto-Alanko

Päivi Ulla Katariina Koivisto-Alanko
9.8.1969, Helsinki

Filosofian kandidaatti (englantilainen filologia) 1993, filosofian tohtori 2000, Helsingin yliopisto
Erasmus-stipendiaattina Cambridgen yliopistossa 1993

Käännetyn kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö 2011–, Kustannusosakeyhtiö Tammi
Käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittaja 2001–2011, WSOY (Shakespeare-projekti 2003 – 2010)
Väitöskirjantekijä 2000–2001, Englannin kielen laitos, Helsingin yliopisto
Sanakirjatoimittaja 1995–2000, WSOY
EU-harjoittelija 1994, Terminologiayksikkö, Käännöspalvelu
Tutkimusavustaja 1993–1994, Englannin kielen laitos, Helsingin yliopisto

Julkaisut
Englannin kielen historiallista semantiikkaa käsitteleviä artikkeleita, väitöskirja sekä retkeilyopas.

Palkinnot
Salli-journalistipalkinto 2006 (Shakespeare-projektin työryhmä)

Kuva: Mika Federley
Tekstit: Päivi Koivisto-Alanko (Tomas Sjöblom, toim.)

Koulutusta vastaava työ

Hämmästyttävin asia urallani on, että onnistuin kielihistorioitsijana saamaan koulutustani vastaavan työn yliopiston ulkopuolelta. WSOY:n Shakespeare-projekti (2004–2013), jossa käännettiin uudelleen kirjailijan koko näytelmätuotanto, oli meille kustannustoimittajille suuri ammatillista identiteettiä muokkaava kokemus. Saimme mahdollisuuden opetella kokonaan uusia asioita, lukea ja perehtyä, ajatella ja kehittyä. Samalla todistettiin taas teorian ja käytännön ero: vaikka väitöskirjani käsitteli varhaisuusenglantia, voi sanoa että opin kielen vasta Shakespeare-käännöksiä editoidessani.

Valikoima WSOY:n Shakespearen näytelmätuotannon uusista käännöksistä. Kirjojen kannet: WSOY.​
Valikoima WSOY:n Shakespearen näytelmätuotannon uusista käännöksistä. Kirjojen kannet: WSOY.​

Kustantajalla ei yleensä ole suosikkikirjailijoita, mutta Shakespeare on omassa luokassaan, enkä voi verrata häntä kehenkään. Lapsuuden ja teinivuosien Tolkien-obsessio teki minusta kielihistorioitsijan, mahdollisuus syventyä Shakespearen kieleen taas avasi uusia maailmoja. Kieli ei elä tyhjiössä, kaikella on aina konteksti. Shakespeare on ensisijaisesti näyttämöä varten, vaikka hänen näytelmistään onkin tullut vuosisatojen myötä maailmankirjallisuutta, ja moni vaikea kohta tekstissä aukeaa vasta, kun muistaa ajatella miten se esitettäisiin lavalla. Samalla menneisyys herää eloon, alamme ymmärtää miten ihmiset elivät ja mitä ajattelivat.

Takaisin