Musiikki on ollut intohimoni niin kauan kuin muistan, ja mummon kattilat ja vadit tuli taaperoiässä taottua säpäleiksi. Ala- ja yläasteet kävin musiikkiluokilla. Laajasalon lähiölukiossakin paukuttelin rumpuja koulun kuoron taustalla ja jorailin naistenvaatteissa lavalla kevätjuhlaesityksessä. Klassinen piano sai jossain vaiheessa jäädä, kun se tavallinen tarina - keskiolut, kaupungilla hengailu ja vastakkainen sukupuoli alkoivat kiinnostaa teini-iässä. Soitin rumpuja punk-bändeissä, liikuin graffitiporukoissa ja kuuntelin räppiä. Vinyylilevyjen keräily vei mennessään, syvensi harrastusta ja laajensi skaalaa 90-luvun alussa, ja Roskilden rockfestivaalit räjäytti pään vuonna 1993 - eikä paluuta ollut

Olin kuitenkin päättänyt, että haluan toimittajaksi tai tehdä jotain kirjoittamiseen liittyvää "oikeaa työtä" - musiikki tuntui enemmänkin rakkaalta harrastukselta. Yliopisto oli aina mielessä: sosiologia, historia, tiedotusoppi ja muut yleissivistävät jutut. Sotaväen jälkeen pidin rehdin bailaus-/nollausvuoden, jonka jälkeen aloin miettiä mihin suuntaan lähtisin.

Jossain vaiheessa musiikista kuitenkin tuli duuni, ja gradu jäi roikkumaan. Mutta kyllä minä sen vielä runttaan valmiiksi ja tarjoan yliopistonlehtori Juhani Sipilälle kahvit!

Nuorille työttömille suunnatussa tapaamisessa silmäni sattuivat seinällä roikkuvaan ilmoitukseen Mediakylpylä-nimisestä paikasta, jossa asiantuntevien opettajien johdolla opiskeltiin media-alaa. Harmillisesti virkailija ilmoitti, että kurssi oli ollut jo pari kuukautta käynnissä ja täynnä - minut oli tuomittu piirtämään kalkkiviivoja Kontulan jalkapallokentälle. Poistuessani toimistosta virkailija huusi perään rappukäytävään, että tulisin takaisin - joku oli juuri lopettanut kurssin kesken ja "lehti-ryhmässä", jossa tutustuttaisiin lehden toimitustyöhön, olisi yksi paikka vapaana.

Kävin haastattelussa ja pääsin sisään. Täydellistä. Treenattiin jutun tekoa hyvien opettajien johdolla ja kun vuoden koulu oli ohi, saamani palaute oli tällainen: ”jutuissasi on voimakas kaunokirjallinen ote, sinun kannattaisi hakea yliopistoon lukemaan esimerkiksi kotimaista kirjallisuutta.” En ollut ikinä ennen ajatellut moista.

Hain pääsykoekirjat, aloin tutkia hommaa ja innostuin. Samaan aikaan kävin pitkän haastattelun mahdollisesta työpaikasta juuri Suomeen rantautuneessa Hustler-lehdessä. Kun pääsykoetulokset tulivat ja olin päässyt sisään, peli oli selvä, hengen tie voitti ja pitkä matkani humanistiksi oli alkanut.

Jossain vaiheessa musiikista kuitenkin tuli duuni, ja gradu jäi roikkumaan. Mutta kyllä minä sen vielä runttaan valmiiksi ja tarjoan yliopistonlehtori Juhani Sipilälle kahvit!