Takaisin

Mikko Saikku

13.2.1963, Helsinki

Filosofian tohtori (Pohjois-Amerikan tutkimus) 2001, lisensiaatti 1993, kandidaatti 1992, humanististen tieteiden kandidaatti 1989 (yleinen historia), Helsingin yliopisto
Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti 2007, Helsingin yliopisto
Ympäristöhistorian dosentti 2002, Tampereen yliopisto

Yhdysvaltain tutkimuksen professori 2015–, Helsingin yliopisto
Tutkija 2014–2016, Helsingin yliopiston tutkijakollegium
Yleisen historian professori 2011–2013, Helsingin yliopisto
Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori 2006, Tampereen yliopisto
Yhdysvaltain tutkimuksen professori 2002–2005, Helsingin yliopisto
Pohjois-Amerikan tutkimuksen yliopistonlehtori 2001–2015, Helsingin yliopisto
Ulkoeurooppalaisten maiden historian assistentti 1996–2001, Helsingin yliopisto

Tutkimusintressit: Ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset Yhdysvaltain eteläosissa, erityisesti Mississippi-joen alajuoksulla; Yhdysvaltain eteläosien kulttuuri, Pohjois-Amerikan suomalaissiirtolaisten luontosuhde, sukupuuttojen biologia, ympäristöhistorian ja Yhdysvaltain tutkimuksen metodologia, luonnonsuojelun historia, erämaasymboliikan käyttö kansallisen identiteetin rakentumisessa Pohjois-Amerikassa ja Pohjoismaissa.

Julkaisut

Teksti: Mikko Saikku (Tiia Niemelä, toim.)
Kuva: Veikko Somerpuro

Yliopisto elämäntapana

Olen ollut opiskelijana, tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa jo yli kolmekymmentä vuotta, joten yksittäistä parasta muistoa on mahdotonta nostaa esiin. Sitä paitsi koko elämäni on tänä aikana tavalla tai toisella kietoutunut yliopistoon eikä työ- ja vapaa-ajalla ole milloinkaan ollut selvää eroa. Kärjistäen voisi sanoa, että humanistinen yliopisto-opettaja ei ole koskaan lomalla, sillä kulttuurintutkijalle kaikki liittyy kaikkeen. Työtuntien määrää olen miettinyt ainoastaan yrittäessäni jaotella vuosittaisen työsuunnitelman surullisenkuuluisaa 1600 tunnin kokonaistyöaikaa byrokratian lomakkeille.

Hienoja hetkiä on ollut lukemattomia, mutta American Historical Associationin 127. vuosikokouksessa New Orleansissa tammikuussa 2013 monet Helsingin yliopistossa alkunsa saaneet kehityskulut nivoutuivat yhteen omalta kannaltani erityisen muistettavalla tavalla.

Ensimmäinen akateeminen opettajani Helsingin yliopistossa, myöhemmin mm. suomalaisen akateemikon arvonimen saanut Alfred W. Crosby oli sairastunut ja pyysi minua vastaanottamaan puolestaan AHA:n arvostetun ”Scholarly Distinction” -elämäntyöpalkinnon. Niinpä minulla olikin kunnia lukea Crosbyn puhe ja välittää hänelle sekä Suomen Akatemian että yliopistomme humanistisen tiedekunnan tervehdykset mahdollisimman arvovaltaisen amerikkalaisyleisön edessä yhdysvaltalaisessa suosikkikaupungissani, jonka historiaa ja kulttuuria olen itsekin tutkinut. Tämä AHA:n korkein tunnustus jaettiin tuolloin myös vastaväittäjälleni ja tärkeimmälle akateemiselle esikuvalleni Don Worsterille, tutkijanurani alkutaipaleella ohjaustaan antaneen kolmannen opettajan Bill Crononin toimiessa tilaisuuden puheenjohtajana. Kun konferenssiin vielä osallistuivat mm. Helsingin yliopistoon ja omaan tutkimustyöhöni tavalla tai toisella liittyvät John McNeill, Elliott Gorn, J. Donald Hughes, Sam Truett ja Pekka Hämäläinen, eli akateemisen yhteisöllisyyden tunne poikkeuksellisen voimakkaana ainakin omassa mielessäni. Näin hyvässä seurassa myös iltatilaisuuksista muodostui harvinaisen rattoisia tässä musiikistaan ja kulinarismistaan tunnetussa kaupungissa. Laissez les bons temps rouler!

“Remarks upon the AHA Award for Scholarly Distinction,” puhe, jonka pidin Alfred W. Crosbyn puolesta, the 127th General Meeting of the American Historical Association, New Orleans, 4.1. 2013. Kuva: Marc Monoghan / American Historical Association.

 

Takaisin