Takaisin

Mika Huovinen

Mika Ensio Huovinen
1969, Sipoo

Filosofian maisteri (Suomen ja Skandinavian historia) 1996, Helsingin yliopisto

Oy Graaf Ab, toimitusjohtaja 2006-
Tmi Mika Huovinen, graafinen suunnittelija, freelancer 2003–2006
Edita Publishing Oy, kuvatoimittaja, taittaja, graafinen suunnittelija 1996–2002
Sodankylän elokuvajuhlat, ohjelmakirjan kuvatoimitus- ja toimitustyö 1995–1996
Svenska litteratursällskapetin arkisto, arkistotyö 1990–1993

Luottamustoimet
Helsinki-Seura, johtokunnan jäsen 2003–2009
Historiska föreningen i Finland, sihteeri 1996–1997
Helsingin yliopiston ainejärjestö Historicus, puheenjohtaja 1992

Julkaisut
”Runebergs två hem”, artikkeli Matti Klingen 60-vuotisjuhlakirjassa, 1996
”Hundra år i Träskolan”, historiikki, 1996
”Kerhosta edunvalvojaksi – Vantaan Invalidit ry 1970–1995”, historiikki, 1995
”Vilken funktion har Runebergskulten?” artikkeli, Hufvudstadsbladet 5.2.1994
”Sissit", artikkeli, Ny Tid 38/1993
”Den tredje faran: Kvinnor”, artikkeli, Studentbladet 12/1993
Ainejärjestölehti Papyruksen päätoimittaja 1990–1991

Palkinnot
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 2009 taittamalleni tietokirjalle Kalevalan kulttuurihistoria
Suomen tietokirjailijain Vuoden tietokirja -palkinto 2001 kuvatoimittamalleni oppikirjalle Odysseia – matka filosofiaan, perusteluina mm. kirjan kuvitus
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan parhaan ainejärjestölehden palkinto 1991

Kuva: Jouko Keski-Säntti
Teksti: Mika Huovinen (Kaija Hartikainen, toim.)

Kuvatoimittajana kustannusmaailman muutoksen pyörteissä

Saatuani maisterinpaperit käteeni työskentelin lyhyissä historiikkiprojekteissa ja toimitin mm. muutaman elokuvafestivaaliohjelmakirjan. Periaatteessa olin kirjoilla jatko-opiskelijana, mutta ainainen rahapula pakotti etsimään töitä. Edita-kustantamo oli 90-luvun puolivälissä lanseeraamassa uutta lukion historian oppikirjasarjaa, jolle etsittiin kuvatoimittajaa. Editalle töitä tehneet opiskelijakaverini suosittelivat minua työhön, johon sain valokuvatutkija Jukka Kukkoselta lyhyen perehdytyksen.

Työssä yhdistyi oivallisesti yleissivistys ja visuaalisuus. Ensimmäisinä työvuosinani juoksin ympäri kuvatoimistoja ja arkistoja keräten dioja ja valokuvia. Parhaimmillaan laskin, että työpöydälläni oli viitisentuhatta kuvaa eri työvaiheissa: joko tekijäryhmille esiteltäväksi, eri kirjojen taittoihin menossa tai palautettavaksi arkistoihin. Työ vaati siis myös huolellisuutta ja järjestelykykyä. Kuvatoimittaja teki tiivistä yhteistyötä kirjoittajien, graafikoiden ja kustannustoimittajien kanssa. Myöhemmin toimin myös kuvatoimittamisen kouluttajana.

2000-luvulle tultaessa työ siirtyi yhä enemmän nettiin. Diakuvia ei enää käytetty, ja laaduntarkastus tehtiin Photoshopilla valopöydän sijasta. Vuosituhannen vaihteessa voimakkaassa muutoksessa ollut kustannusala tarjosi erinomaisen näköalapaikan katoavaan ja arvostettuun alaan. Ehdin nähdä faktorit, reprokuvaajat ja palstataittajat työssään. Oikolukijat ja sisällöntarkastajat olivat vielä eri ihmisiä, ja kustannustoimittajat ja kuvatoimittajat vastasivat omista alueistaan. Nykyinen ahtaalle ajettu kirja-ala teettää yhdellä toimittajalla monen ammattilaisen työn, ja kuvatoimittajan nimikettä enää harvoin kirjoissa näkee.

 

Kuva: Graafin kuva-arkisto​​.​
Kuva: Graafin kuva-arkisto​​.​

 

Takaisin