Tieteen tärkein päämäärä on ymmärryksen lisääminen - toinen päämäärä on kansainvälisen kilpailukyvyn edistäminen ja yleensäkin niin sanottu yhteiskunnallinen relevanssi. Ymmärrys taas liitetään selittämiseen: meillä on ongelma tai pulma, ilmiö joka ei mahdu käsitteelliseen pirtaamme, tai on jopa ristiriidassa odotustemme kanssa. Mutta mitä ovat ymmärtää ja selittää, tieteellisesti?

Aiheen tutkimusta hallitsi 1920-luvulta lähtien lähestulkoon yksinomaan niin kutsuttu Hempelin malli tai peittävän lain malli: selitykset ovat luonnon lakeihin perustuvia ja siis objektiivisia, tutkijasta riippumattomia deduktiivisia päätelmiä. Jos laeista ja selitettävää tapahtumaa edeltävien tapahtumien kuvauksista voidaan johtaa selitettävän ilmiön kuvaus, ymmärryksemme lisääntyy. Näin selitykset ovat objektiivisia ja intersubjektiivisia, eikä ymmärrys riipu selittäjän tai kysyjän uskomuksista saati intresseistä.

Joukko mallin kriitikoita kuitenkin esitti 1960 -luvulla tasan päinvastaista. Selitykset ovat subjektiivisia, koska ne täytyy mitoittaa kuulijan tiedonintressiin ja uskomuksiin. Ei ole yhtä tapaa ymmärtää, vaan on vain sekalainen joukko erilaisia tapoja ymmärtää. Se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle! Tieteellinen ymmärrys on väistämättä tilannesidonnaista, ja se riippuu siitä kuka selittää, kenelle, millaisessa tilanneyhteydessä, samoin siitä millaisia taustaoletuksia ja odotuksia kuulijalla on – tai näin väitettiin.

Olen pyrkinyt kehittämään sellaista teoriaa, joka oikealla tavalla yhdistäisi objektiivisuuden ja ymmärrykseen väistämättä liittyvän subjektiivisen elementin. Selityksillä on arkielämästä tuttu kysymys-vastaus -rakenne, Vastaukset kuitenkin voivat vaihdella tieteenalakohtaisten lisävaateiden vuoksi. Esimerkiksi biologiasta tutut niin kutsutut funktionaaliset selitykset (sydämen tehtävä on pumpata verta) ja etenkin evolutiiviset narratiivit edustavat toisenlaista ymmärryksen lisääntymistä kuin esimerkiksi ihmistieteissä käytetyt intention selitykset, tai puhtaasti fysikaaliset kausaaliselitykset. Selitykset siis muodostavat kysymys-vastaus -rakenteen yhteen sitoman, mutta muuten sangen heterogeenisen perheen.

Tieteellinen selittäminen on helppo yhdistää aihetta sivuavaan teemaan. Tieteelliset selitykset ovat vastauksia kysymyksiin miksi ja miten. Niin sanottujen wh-kysymysten (kuka, missä, kuinka monta, kuinka kauan jne.) osalta ajatus on kirkas. Kuten suomalainen kysymysten ja vastausten logiikan isä Jaakko Hintikka sanoi, vastaus on tyydyttävä, kun se yhdessä kysyjän taustatiedon kanssa mahdollistaa sen, että kuulija pystyy identifioimaan kysytyn henkilön, paikan, lukumäärän tai keston. Vaikka vastaus saattaa olla tilannesidonnainen (jos mainitaan henkilön nimi, ei se välttämättä riitä henkilön identifioimiseen!), se ei ole subjektiivinen siinä mielessä, että tieto missään tärkeässä mielessä olisi subjektiivista tai värittynyttä.

Tieteellisen selittämisen interrogatiivimalli lähtee siitä, että kysymysten ja vastausten logiikka voidaan ulottaa miksi- ja miten -kysymyksiin. Ongelma on siinä, että vastaukset, so. tieteelliset selitykset, ovat usein pitkiä. Päinvastoin kuin kuka (-tämä-henkilö-on) kysymyksissä, kysyjä ei tarjoa vastaajalle valmista joukkoa tai edes kategoriaa, josta vastaus on voitava poimia. Miksi-kysymyksiä, etenkään tieteellisiä pulmakysymyksiä, ei voi etukäteen rajat siten, että vastaukseksi riittäisi esimerkiksi henkilön tai paikan nimi. Tieteessä ongelma usein on, mikä ongelma on, ja kuinka se voitaisiin käsitteellistää siten, että vastausta voidaan etsiä.

Oma tutkimusyhteistyöni Hintikan kanssa alkoi Chicagossa. Olimme puhumassa samassa sessiossa, ja Hintikka esitti, että hänen kysymys-vastaus -logiikkansa todella ulottuu miksi-kysymyksiin ja siis tarjoaa pohjan selittämisen teorialle. Tutkija siis esittää kysymyksiä luonnolle. Olin eri mieltä. Tutkija voi kyllä esittää kysymyksiä luonnolle, mutta ne ovat koesarjoissa olevia kyllä/ei -kysymyksiä tai wh-kysymyksiä. Näin siksi, että luonto ei ymmärrä miksi-kysymyksiä! Myöhemmin, kun hän oli hakeutumassa Bostonin yliopistoon, vein hänet usein lentokentälle. Konetta odottaessamme hahmottelimme akatemiahakemuksen aiheesta.