Takaisin

Matti Klinge

Matti Klinge
31.8.1936, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1959, filosofian maisteri (ultimus) 1960, filosofian lisensiaatti 1966 ja filosofian tohtori 1969 (historia), Helsingin yliopisto
Aate- ja oppihistorian dosentti 1968-, Helsingin yliopisto

Promovoitiin maisteriksi ”humanistien ykkösenä” 1960, riemumaisteriksi 2010

Historia (sv.) emeritusprofessori 2002-, Helsingin yliopisto
Historia (sv.) professori 1975–2001, Helsingin yliopisto
Suomen kirjallisuuden ja kulttuurin vieraileva professori 1970–1972, Pariisin yliopisto
Tutkija 1968–1975, valtion humanistinen toimikunta
Tutkija 1960–1968, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Presidentin valitsijamies 1982 ja 1988
Mannerheim-museon intendentti 1966–1969
Eteläsuomalaisen osakunnan kuraattori 1963–1966, inspehtori 1976–1986, kunniajäsen
Lukuisien tiedesäätiöiden ja –yhdistysten sekä ruotsalaisten akatemioiden jäsen ja puheenjohtaja

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Kunnianosoituksia
Kunniatohtori 1989, Uppsalan yliopisto
Kunniatohtori 2006, Greifswaldin yliopisto
Suomen Leijonan K 1980
Suomen Valkoisen Ruusun K I 1990
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajiston merkki purppuranauhassa 2001
Ruotsin Pohjantähti-ritarikunnan komentaja
Ranskan Kunnialegioonan ritari 1996 ja upseeri 2015
Suomen Historiallisen Seuran, Suomen Tiedeseuran, Svenska Litteratursällskapetin ja Uppsalan Stockholms Nationin kunniajäsen

Kuva: Laura Malmivaara/Kustannusosakeyhtiö Siltala
Teksti: Matti Klinge, Kaija Hartikainen (toim.)

 

Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta

Hienoja muistoja on todella runsaasti. Ajattelen kiitollisuudella osakunnan juhlia ja miten kauniisti minut otettiin vastaan professorina. ”Omat nuoreni” järjestivät upeat juhlat 50- ja 60-vuotispäivänäni ja sittemmin virasta emeritukseksi siirtyessäni. Osa näistä juhlista järjestettiin Ylioppilastalon juhlasalissa.

Johtamani lukuisat ulkomaanekskursiot mainitaan aina opetukseni parhaina elementteinä. Osasin olla runsastietoinen, vaativa ja vauhtia pitävä ”professori Duracell” ja samalla syntyi todellista luottamusta ja ystävyyttä.

Nuoret saattoivat kääntyä puoleeni kaikenlaisissa asioissa. Hyvin monet ylioppilaat ja nuoret tutkijat on kutsuttu meille vuosikymmenten varrella – siitä kunnia rakkaalle vaimolleni Marketalle. Hänelle kuuluu kiitos myös käsikirjoitusten ja korrehtuurien huolellisesta tarkastamisesta.

Monista pitemmälle jatkaneista oppilaista kasvoi meidän oikeita ystäviämme. Näitä ovat olleet kaikki viisi varsinaista assistenttiani, alkaen Henry Raskista ja Rainer Knapaksesta.

Takaisin