Takaisin

Liisa Tiittula

Liisa Maria Tiittula
28.10.1950, Tampere

Filosofian tohtori 1990 (kielitiede), Akademie der Wissenschaften, Berliini
Filosofian maisteri 1984, filosofian lisensiaatti 1985 (yleinen kielitiede), Helsingin yliopisto
Kauppatieteiden maisteri 1975, Helsingin kauppakorkeakoulu

Saksan kielen professori 2010‒, Helsingin yliopisto
Saksan kielen professori (opetusalana kääntämisen teoria ja käytäntö) 1995‒2010, Tampereen yliopisto
Työskennellyt saksan kielen assistenttina, lehtorina ja vt. apulaisprofessorina sekä soveltavan kielitieteen, erityisesti talouselämän viestinnän yliassistenttina 1975‒1995 Helsingin kauppakorkeakoulussa.
Tutkija 1990‒1991, varttunut tutkija 1998‒1999 ja 2005‒2006, Suomen Akatemia
Tutkija 2003‒2004, UTACAS-tutkijakollegium, Tampereen yliopisto
Vieraileva professori (käännöstiede) 2011‒2012 Karl-Franzens-Universität Graz
Soveltavan kielitieteen dosentti 1992–, Helsingin kauppakorkeakoulu
Saksan kielen ja kulttuurin dosentti (erityisalana kulttuurienvälinen viestintä) 1994–, Tampereen yliopisto

Tutkimusalueet:
kirjallisuuden kääntäminen, kirjoitustulkkaus, ohjelmatekstitys, institutionaalinen vuorovaikutus, multimodaalisuus, suomalais-saksalainen talousviestintä

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen 2009‒

Kuva: Mika Federley
Tekstit: Liisa Tiittula (Suvi Uotinen, toim.)

Tieteidenvälistä tutkimusta

Ensimmäinen opiskelupaikkani ja sen jälkeen pitkäaikainen työpaikkani oli Helsingin kauppakorkeakoulu. Aika opetti tieteidenvälisyyteen, ja kielellistä toimintaa oli tarkasteltava yhteiskunnallisessa kontekstissa. Ensimmäisessä tutkimusprojektissani, jota rahoitti mm. Suomen Akatemia, tutkimme suomalais-saksalaisia kulttuurieroja talousviestinnässä (1988–1991). Varsinaisia eroja kiinnostavammaksi kysymykseksi osoittautui se, miten haastatteluissa käsiteltiin kulttuurisia stereotypioita. Toisessa Akatemiahankkeessa kohteena oli vuorovaikutus suomalaisissa ja saksalaisissa yhteiskunnallis-poliittisissa televisiokeskusteluissa (1996–1999). Kauppakorkeakoulutaustalta syntyi Outi Steuerin kanssa laatimani laaja, tekstikorpuksiin pohjautuva elektroninen saksa–suomi–saksa-taloussanakirja.

Outi Steuer ja Liisa Tiittula sanakirjatyössä 2006.

Kulttuurienvälisyys ja kulttuurien kohtaaminen säilyivät kiinnostuksen kohteena, kun siirryin Tampereen yliopistoon saksan kääntämisen professoriksi. Projektissa Sosiaaliset tyylit ja institutionaalinen vuorovaikutus kulttuurienvälisissä kontaktitilanteissa (Suomen Akatemia 2003–2006) keräsimme kansainvälisiltä messuilta videoaineistoa, jonka pohjalta tutkimme suomalais-saksalaisia keskusteluja. Myös Tampereella tieteenalarajat ylittävä yhteistyö erityisesti yhteiskuntatieteilijöiden kanssa oli monella tavalla antoisaa ja tutkimusta rikastavaa. Tieteidenväliselle yhteistyölle rakentui niin ikään Suomen Akatemian (2009–2012) rahoittama SpeechText-projekti, jossa tutkimme kirjoitustulkkausta käännöstieteen, kielitieteen ja tietojenkäsittelytieteiden menetelmin. Projektin lähtökohtana oli Kuuloliitosta tullut pyyntö selvittää kirjoitustulkkauksen ymmärrettävyyttä. Kirjoitustulkkaus on kuuroutuneille ja huonokuuloisille suunnattu palvelu, jossa puhe ja muu olennainen kuultavissa oleva informaatio siirretään reaaliaikaisesti nähtäväksi tekstiksi.

Liisa Tiittula, Eila Minkkinen, Margarethe Olbertz-Siitonen ja Ewald Reuter esittelemässä tutkimusprojektia ICCA-konferenssissa (International Conference on Conversation Analysis) Helsingissä 2006.

Helsingin yliopistossa tutkimuksen piiriin tuli ohjelmatekstitys, jolla tarkoitetaan kotimaisten televisio-ohjelmien kielensisäistä tekstitystä. Uudenlaiset tutkimuskysymykset ovat johtaneet yhteistyöhön Aalto-yliopiston tutkijoiden kanssa puheen ja kuvan tunnistuksen alueella ja haastavat jatkuvasti myös oman tiedon ja ymmärryksen rajoja. Jos haluaa vastata yhteiskunnasta nouseviin tutkimuskysymyksiin, tieteidenvälinen yhteistyö on välttämätöntä samoin kuin yhteistyö eri alojen käytännön toimijoiden kanssa. Omalla alallani näitä ovat kääntäjät, tulkit ja alalla toimivat organisaatiot.

Tutkimusprojekteissa olen tarkastellut viestintää multimodaalisena kokonaisuutena, jossa kieli toimii yhdessä muiden viestinnän keinojen kanssa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kiinnostavaa on myös se, miten yhden viestintäkanavan ollessa suljettuna sama asia voidaan ilmaista toisia ilmaisukeinoja käyttäen, esimerkiksi kielellistää visuaalinen informaatio, niin kuin kuvailutulkkauksessa tehdään.

Tieteidenvälinen tutkimusprojekti esittäytyy Lissabonissa VL'15-konferenssissa

 

Takaisin