Kari Hotakainen on ehtinyt ja saanut kirjoittaa erilaisia tekstejä laidasta laitaan. Hänestä tuli yleiskirjoittaja.

– Olen aina ajatellut, että kirjoitan kaikkea mahdollista, mitä vaan eteen tulee. Olen tehnyt uutistekstejä ja kolumneja, laatinut mainoslauseita, kirjoittanut runoja ja proosaa, teatteri- ja elokuvakäsikirjoituksia.

Lehtitoimittajana työskennelleelle Hotakaiselle siirtyminen mainostekstien maailmaan oli hyppy uuteen, mutta ei täysin tuntemattomaan veteen.

– Copywriterina minun piti muotoilla asiakkaan tarina tai tuote mainoksena ulos mahdollisimman mielenkiintoisesti ja tyylitellysti. Runoilijana se ei kuitenkaan ollut minulle vieras kirjoitustyyli.

Lisää myyntipuheita hän päätyi tekemään WSOY:n kustantamoon, hänelle jo entuudestaan tuttuun kirjamaailmaan. Mainostoimittajana Hotakainen oppi inhoamaan sanaparia kaupallinen–epäkaupallinen. Hänen mielestään kirjallisuuden kohdalla jako on huolestuttava. Kirja tuottaa kirjoittajalleen ja lukijalleen paljon asioita, joita ei voi mitata rahassa.

Päivätöidensä ohessa Hotakainen oli julkaissut koko ajan runoja ja proosaa 1980-luvun alkuvuosista lähtien. Kymmenen vuotta mainostoimittajan työtä alkoi näkyä kirjoitusrytmissä. Vuonna 1995 hän teki rohkean päätöksen ja siirtyi vakituisesta työstä vapaaksi kirjoittajaksi.

Kaunokirjallisuuden lisäksi Hotakaisen näppäimistöstä on irronnut näytelmiä ja televisiosarjakin. Hänen kirjoistaan on myös tehty teatteri- ja elokuvaversioita.

– Ihmisen osa lienee onnistunein romaaneistani sovitettu näytelmä.

Elokuva-alalla rahoituksen haaliminen ja vuosia kestävä tuotantoprosessi on Hotakaisesta raskasta.

– Olen kärsimätön ihminen. Eri versioita saatetaan jahkata vuosikausia eri tuottajien kanssa. Haluan saada nopeasti vastauksen siihen, onko tekstini hyvää vai huonoa ja miten homma etenee.

Työskentelytahtia kustantajansa Touko Siltalan kanssa hän kiittää vuolaasti.

– Hän lukee ensimmäisen tekstiversion muutamassa päivässä ja sitten mennään jo eteenpäin.

Hotakainen ei arvota omia teoksiaan. Kirjan valmistumisen jälkeen hän ei mieti sitä enää. Kun Hotakaiselta kinuaa mielipidettä merkittävimmästä teoksestaan, saa yllättävän vastauksen. Se ei olekaan Juoksuhaudantie tai Ihmisen osa.

– Eräänlaiseksi taitekohdaksi urallani on muodostunut Lastenkirja (WSOY 1990). Se oli absurdi, mutta löysi lukijoita. Siitä lähtien olen uskaltanut kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa. Ennen sitä olin konventionaalinen ja vähän lukossa sen suhteen, mitä voisin sanoilla ilmaista.

• Kari Hotakaisen kirjailijaesittely, Kustannusosakeyhtiö Siltala