Takaisin

Juha Siltala

Juha Heikki Siltala
25.11.1957

Filosofian maisteri 1982 (yleinen historia) ja filosofian tohtori 1985 (Suomen historia), Helsingin yliopisto
Historian dosentti 1990–, Helsingin yliopisto
Kulttuurihistorian dosentti 1995–, Turun yliopisto

Suomen historian professori 1997–, Helsingin yliopisto
Tutkija 1985–1997, Suomen Akatemia

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Tieteellisten seurojen jäsenyydet
Suomen Historiallinen Seura
Suomalainen Tiedeakatemia
Association for Psychoanalytic Study of Culture & Society
International Society for Political Psychology
European Human Behavior and Evolution Association, Capitalism, State and Society -tutkimusverkosto

Palkinnot ja erityissaavutukset
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1993
MTV;n kulttuuripalkinto 1993
Tieteentekijöiden liiton vuoden tutkijan palkinto 1998
Väinö Tannerin säätiön palkinto 2000
Kirkon tiedonjulkistamispalkinto 2004
Suomen sosiaalifoorumin tunnustuspalkinto 2005
Naistoimittajien yhdistyksen palkinto 2005
Suomalaisen tiedeakatemian jäsenyys 2014

Kuva: Eetu Sillanpää, WSOY
Tekstit: Juha Siltala (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Tutkijan polku poliittisesta historiasta psykohistoriaan

Väitöskirjani Lapuan liike ja kyyditykset (1985) selvitti arkistolähteiden perusteella Lapuan liikkeen tapahtumahistorian vuosina 1929–1930, kyyditysten lukumäärän, järjestäjät ja järjestäjien yhteydet. Pimitettyjä arkistoja ei tarvittu sillä tiedot löytyivät enimmäkseen julkisista asiakirjoista, kunhan ne vain yhdisteli. Tapahtumaselvityksestä tuli analyysi sisällissodan jälkeisen Suomen hallitusjärjestelmästä, josta toimiva parlamentaarinen enemmistö puuttui eikä voimankäyttökoneisto (armeija, suojeluskunnat ja poliisi) välttämättä kaikissa tilanteissa totellut hallitusta. Lapuan liikkeen väkivalta tähtäsi vapaussodan valkoisen rintaman palauttamiseen mutta tarkoitukselleen vastakkaisesti se tuli synnyttäneeksi ensimmäistä kertaa toimivan eduskuntaenemmistön itseään vastaan, ensin laillisuusrintamana ja lopulta keskustan ja vasemmiston yhteistyönä.

Suomen yhteiskunnallinen integraatio tuolloin johti jo sosiaalisen luottamuksen teemaan. Kirjan loppuosa käsitteli kulttuurisen yhdenmukaisuuden luomista vastauksena yhteiskunnalliseen hajaannukseen. Väitöskirjan valmistuttua ei ollut enää kiinnostavaa jauhaa oikeisto-vasemmisto-akselin ilmiöitä poliittisilla käsitteillä, sillä ne eivät 1980-luvun jälkipuoliskon jälkipoliittisessa, yksilöityneessä maailmassa tuntuneet enää tavoittavan sitä, mikä ihmisille oli tärkeää. Elettiin Suomen hyvinvointivaltion ja kylmän sodan laantumisen aikaa, joten poliittiset tunnelataukset 1970-luvun ja 1930-luvun tyyliin tuntuivat vierailta.

Eläytymisen vaikeus johti antropologiseen ihmetykseen ihmisen käyttäytymisestä, ja Martti Ahdin lainaama Klaus Theweleitin Männerphantasien auttoi liittämään tutut poliittisen kiihkon ilmiöt psykologiseen kehykseen. Stipendiaattikaudella Marburgin yliopistossa vuonna 1987 saatoin ensimmäistä kertaa syventää lukeneisuuttani teoreettiseen suuntaan.

Kuva: Kuvapankki123rf, Helsingin yliopisto.

 

Takaisin