Takaisin

Juha Janhunen

Juha Antero Janhunen
12.2.1952, Pori

Filosofian maisteri 1976, tohtori 1986 (suomalais-ugrilainen kielentutkimus), Helsingin yliopisto
Pohjois-Aasian tutkimuksen dosentti 1986–1994, Helsingin yliopisto

Itä-Aasian kielten ja kulttuurien professori 1994–, Helsingin yliopisto
Sisä-Mongolian yliopiston kunniaprofessori 1998–
Docent i etnohistoria 2011–, Åbo Akademi

Julkaisut, tutkimusprojekit ja muu tieteellinen toiminta

Tutkimusteemat:
Vertaileva kielitiede, etnohistoria, kenttälingvistiikka, kielten uhanalaisuus ja elvytys

Tutkimushankkeita ja työryhmiä:
HALS (Helsinki Area and Language Studies)
Manuscripta Castreaniana (M. A. Castrénin käsikirjoitusaineisto)
Corpus Scriptorum Chitanorum (kitaanin kieli ja kirjoitus)
UNESCO Atlas of the World’s Languages in Danger
ElCat (Endangered Languages Catalogue)
Nivhin kielen revitalisaatio Amurilla ja Sahalinilla

Palkintoja:
Nyströmin palkinto (Suomen Tiedeseura) 2014
TUHAT-palkinto korkeatasoisista julkaisuista ja esimerkillisestä järjestelmän käytöstä (Helsingin yliopisto) 2015

Tieteellisten yhteisöjen jäsenyyksiä:
Royal Asiatic Society 1986
Suomen Tiedeseura (Finska Vetenskaps-Societeten) 2003
Euroopan tiedeakatemia (Academia Europaea) 2008
Unkarin tiedeakatemia (Magyar Tudományos Akadémia) 2013
Euraasian tiedeakatemia (International Eurasian Academy of Sciences) 2015

Kuva: Unkarin Tiedeakatemia
Teksti: Juha Janhunen (Kaija Hartikainen, toim.)

Millä kielellä julkaisisin?

Julkaisukielen valinta on aina oma haasteensa. Vaikka olen olosuhteiden pakosta joutunut julkaisemaan varsin paljon englanniksi, katson, että englannin käyttöön tieteen kielenä liittyy monia poliittisia ja kulttuurisia ongelmia, ja se kasvattaa epätasa-arvoa kansainvälisen tiedeyhteisön sisällä. Tämä näkyy myös siitä, että kaikki maailman ns. huippuyliopistot toimivat anglosaksisissa maissa – ikään kuin tiede olisi niissä korkeammalla tasolla. Myös kansainvälisten kustantajien ylläpitämät julkaisusarjat ovat nykyään lähes yksinomaan englanninkielisiä, mikä pahasti kaventaa tieteen näkökulmaa.

Varsinkin humanistin on hallittava englannin ohella monia muita kieliä ja myös julkaistava niillä. Itse kannattaisin latinan palauttamista Euroopan yhteiseksi sivistyskieleksi, mutta käytännön syistä latinan voisi korvata myös siihen pohjautuva nykyromaaninen kansainvälinen kieli interlingua. Kirjoitankin parhaillaan ensimmäistä interlinguan kielistä tieteellistä artikkeliani. Erilaisten ja erikielisten yleisöjen tavoittamiseksi olen kuitenkin julkaissut myös mm. saksan, ranskan, venäjän, unkarin ja japanin kielillä sekä tietysti kotimaisilla kielillä – yhden yleistajuisen artikkelin saameksikin.

On tärkeää kehittää sellaisia tieteen arviointimenetelmiä, jotka pystyvät ottamaan huomioon tutkijan toiminnan eri kielillä. Arvioinnin tulisi aina perustua toiminnan laatuun eikä sen kieleen. Humanistit ovat monissa suhteissa jääneet väliinputoajiksi, kun julkaisutoiminnan mittareita on rakennettu – rakentajat eivät ilmeisestikään ole olleet humanisteja. Helsingin yliopisto on silti välttänyt pahimmat erehdykset, kun se hyväksyy esim. TUHAT-järjestelmään, ja siis yliopiston ”tulokseen”, myös muita kuin kansainvälisen referee-seulan läpikäyneitä englanninkielisiä julkaisuja. Vaikka TUHAT-järjestelmässä on puutteita, se palvelee kohtuullisen hyvin myös humanisteja.

Leningrad 1971. Helsingin yliopisto suomalais-ugrilaisen laitoksen retki Leningradin Herzenin instituutin pohjoiseen tiedekuntaan. Juha Janhunen kuvassa viides vasemmalta, takana. Kuva: Kaisa Häkkinen.

 

Takaisin