Takaisin

Juha Janhunen

Juha Antero Janhunen
12.2.1952, Pori

Filosofian maisteri 1976, tohtori 1986 (suomalais-ugrilainen kielentutkimus), Helsingin yliopisto
Pohjois-Aasian tutkimuksen dosentti 1986–1994, Helsingin yliopisto

Itä-Aasian kielten ja kulttuurien professori 1994–, Helsingin yliopisto
Sisä-Mongolian yliopiston kunniaprofessori 1998–
Docent i etnohistoria 2011–, Åbo Akademi

Julkaisut, tutkimusprojekit ja muu tieteellinen toiminta

Tutkimusteemat:
Vertaileva kielitiede, etnohistoria, kenttälingvistiikka, kielten uhanalaisuus ja elvytys

Tutkimushankkeita ja työryhmiä:
HALS (Helsinki Area and Language Studies)
Manuscripta Castreaniana (M. A. Castrénin käsikirjoitusaineisto)
Corpus Scriptorum Chitanorum (kitaanin kieli ja kirjoitus)
UNESCO Atlas of the World’s Languages in Danger
ElCat (Endangered Languages Catalogue)
Nivhin kielen revitalisaatio Amurilla ja Sahalinilla

Palkintoja:
Nyströmin palkinto (Suomen Tiedeseura) 2014
TUHAT-palkinto korkeatasoisista julkaisuista ja esimerkillisestä järjestelmän käytöstä (Helsingin yliopisto) 2015

Tieteellisten yhteisöjen jäsenyyksiä:
Royal Asiatic Society 1986
Suomen Tiedeseura (Finska Vetenskaps-Societeten) 2003
Euroopan tiedeakatemia (Academia Europaea) 2008
Unkarin tiedeakatemia (Magyar Tudományos Akadémia) 2013
Euraasian tiedeakatemia (International Eurasian Academy of Sciences) 2015

Kuva: Unkarin Tiedeakatemia
Teksti: Juha Janhunen (Kaija Hartikainen, toim.)

Kielten tutkija ja puolustaja

Keskeisellä sijalla tutkimustyössäni on etnolingvistiikka eli kielten tutkimus suhteessa niiden etniseen, alueelliseen ja historialliseen kontekstiin. Etnolingvistiikka keskittyy varsinkin vähän tunnettujen kielimuotojen tutkimukseen kentällä niiden puhujien parissa.

Mongolia 2010. Kuva otettu Bogdo Ula -vuorella, taustalla Ulan Bator. Kuva: Corrado Molteni


Kenttätyömatkani ovat suuntautuneet mm. Siperiaan, Mongoliaan, Manchuriaan, Länsi-Kiinaan ja ja Koillis-Tiibettiin. Viime vuosina tärkeäksi tutkimusalueeksi on noussut Venäjän Kaukoitä. Kenttätyön tuloksena olen julkaissut kieliopillisia kuvauksia sekä katsauksia kielten tilanteeseen ja historiaan eri kohdealueilla.

Kenttätyökohteet. Punaisilla ympyröillä on merkitty ne alueet, joissa Juha Janhunen on suorittanut kenttätyötä ja/tai opiskellut paikallisia vähemmistökieliä.

Vähän tunnetut kielimuodot ovat usein myös vähän puhuttuja, ja ne ovat nopeasti katoamassa globalisoituvassa maailmassa. Olen ollut mukana kartoittamassa kielten katoamista mm. UNESCOn hankkeessa, jonka tuloksena on ilmestynyt uhanalaisten kielten atlas ja verkkosivusto.

Kielten uhanalaistuminen johtuu usein poliittisista muutoksista ja hallitsemattomista muuttoliikkeistä. Tätä taustaa vasten olen halunnut puolustaa mm. ruotsin kielen asemaa Suomessa sekä tiibetin kielen ja sen puhujien oikeuksia Kiinan hallinnoimilla tiibettiläisalueilla.

Monessa suhteessa kiehtovimpia ovat kielet, jotka ovat jo kadonneet mutta joista on säilynyt kirjallisia muistomerkkejä. Aasiassa yksi tällainen kieli oli kitaani, jonka puhujat perustivat Manchuriaan mahtavan mutta lyhytikäisen Liao-dynastian (907–1125). Kitaanista on säilynyt puolisensataa kahdella eri kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettua pitkähköä tekstiä. Toista näistä järjestelmistä pystytään lukemaan, ja olen osallistunut sillä kirjoitettujen tekstien julkaisutyöhön. Kitaani oli nykyisen mongolin kielen etäinen sukulainen, ja sen kautta saadaan uutta tietoa Itä- ja Keski-Aasian muinaisuudesta.

Kitaanin tekstinäyte, ote epigrafisesta tekstistä vuodelta 1091.

 

Takaisin