Takaisin

José Filipe Silva

José Filipe Pereira da Silva
5.10.1975, Porto, Portugali

Filosofia, erikoistuminen opettajakoulutukseen, 1999; filosofian maisteri (keskiajan filosofia) 2004; filosofian tohtori (filosofia) 2009, Porton yliopisto.

Tohtorikoulutettava, Portugalin tieteen ja teknologian säätiö, 2004–2008
Invited assistant (keskiajan filosofia), Minhon yliopisto 2007–2008
Tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto, 2009–2011
Tutkija, Helsinki Collegium for Advanced Studies 2011–2014
Apulaisprofessori (keskiajan filosofia), Helsingin yliopisto, 2015–

Tutkimusteemat: Filosofian historia (erityisesti keskiajan filosofia), mieli/sielu – ruumis -suhde, mielen filosofia, epistemologia, poliittinen filosofia

Julkaisut, projektit ja muu tieteellinen toiminta
 

Palkinnot ja apurahat:
Koneen säätiön kokeneen tutkijan apuraha (2015)
Euroopan tutkimusneuvoston Starting Grant -rahoitus projektille Rationality in Perception: Transformations of Mind and Cognition 1250-1550 (2015–2020)

Teksti: José Filipe Silva (Tiia Niemelä, toim.)
Kuva: Veikko Somerpuro

Käännös: Tiia Niemelä

Havaintoja maailmasta

Oheisessa kuvassa yritimme eläytyä siihen, miltä valokuvastudiossa olo tuntui 150 vuotta sitten, ja kuvittelimme, miten jännittävää ja lähes pelottavaa oli tulla valokuvatuksi ensimmäistä kertaa. Kiinnostukseni filosofian historiaa kohtaan ei kuitenkaan kumpua halusta ymmärtää, mitä menneisyyden ihmiset tunsivat. Sen sijaan olen aina halunnut etsiä niitä periaatteita, jotka ovat motivoineet kutakin kirjoittajaa, ja löytää erilaisten tekstien läpi kulkevan punaisen langan.

Perheemme eläytyy valokuvan historiaan Suomen valokuvataiteen museossa. Kuva: Atelieri O. Haapala, 2011

Tutkiessani englantilaista dominikaania Robert Kilwardbya (n. 1215–1279) väitöskirjaani varten yllätyin huomatessani, kuinka hän käytti eri vaikutteita (Aristoteles, Augustinus) perustellakseen näkemyksiään ihmisen sielusta ja luonnosta. Olin aina ajatellut, että ajattelijat kehittävät teoriansa älyllisten vaikutteidensa pohjalta ja että uudet vaikutteet saivat heidät muuttamaan käsityksiään. Sen sijaan usein onkin niin, että perustava ajatus pysyy samana ja erilaisia vaikutteita käytetään sen puolustamiseen, ei muuttamiseen.

Tehtävämme on löytää punainen lanka, jos sellainen on olemassa. Onnistuaksemme siinä meidän täytyy huolellisesti tutkia heidän tapaansa ajatella, ymmärtää heidän henkilökohtaista kehitystään omassa kontekstissaan, käsittää heitä kiinnostaneet kysymykset, niihin esitetyt vastaukset ja vastauksia tukemaan käytetyt argumentit. Tätä filosofia tekee, riippumatta siitä, keskitytäänkö historiallisiin henkilöihin vai ei, ja tätä minä ehdottomasti haluan tehdä.

Tutkimusmatkalta Cambridgesta. Kuva: José Filipe Silva.

Nykyinen tutkimukseni keskittyy käsitykseen aktiivisesta havaitsemisesta augustinolaisessa traditiossa ja tapaan, jolla traditiota edustavat kirjoittajat käsittelevät olennaisia kysymyksiä aistihavainnoista: mikä on aistihavaintojen luonne? Mikä selittää epätodelliset havainnot? Millainen on aistien ja älyn suhde? Onko uskomuksilla (tavoilla ja koulutuksella) roolia havaitsemisessa jne.? Näihin (ja muihin) kysymyksiin vastaamalla tiimini ja minä voimme toivottavasti esittää yksityiskohtaisemman ja systemaattisen selityksen tajunnan malleista, jotka kehittyivät ajanjaksolla 1250–1550.

Takaisin