Takaisin

Johanna Vakkari

19.3.1961, Sippola

Filosofian maisteri 1989 (taidehistoria), Jyväskylän yliopisto
Filosofian lisensiaatti 1998 ja filosofian tohtori 2007 (taidehistoria), Helsingin yliopisto
Italian renessanssitaiteen ja taidehistorian historian dosentti 2008, Turun yliopisto
Taidehistorian dosentti 2009, Helsingin yliopisto

Taide- ja kulttuuriohjelman päällikkö 2014–2016, Suomen Lontoon instituutti
Johtaja (vt) 1.10.2014–14.1.2015, Suomen Lontoon instituutti
Suunnittelija 2011–, Kuvataideakatemia, Taideyliopisto
Tutkija 2008–2011, Suomen Akatemian rahoittamassa Helsingin yliopiston hankkeessa A Portrait of Art History, Critical Approaches to Finnish Art History and Historians
Tutkija 2007–2011, NordForskin rahoittamassa pohjoismaisessa tutkijaverkostossa Vision of the Past: Images as Historical Sources and the History of Art History
Taidehistorian mvs. yliopistonlehtori 2009–2010, Helsingin yliopisto
Taidehistorian amanuenssi ja valtakunnallisen tutkijakoulun koordinaattori 2008–2009, Helsingin yliopisto
Taidehistorian mvs. yliopistonlehtori 2005, Helsingin yliopisto
Taidehistorian assistentti 1998–2004, Helsingin yliopisto
Taidehistorian amanuenssi 1997, Helsingin yliopisto
Taidehistorian tutkimusavustaja 1995–1997, Helsingin yliopisto
Taidehistorian tuntiopettaja 1995–1998, Helsingin yliopisto
Taidehistorian tuntiopettaja 1994–1998, Helsingin yliopiston Avoin yliopisto

Kuvataideakatemian johtokunnan jäsen 2013, Taideyliopisto
NORDIKin (Nordic Committee for Art History) hallituksen jäsen 2009–
Taidehistorian seuran puheenjohtaja ja Taidehistoriallisia tutkimuksia -julkaisusarjan päätoimittaja 2007–2013 sekä TAHITI-verkkojulkaisun päätoimittaja 2011–2013
Suomen Muinaismuistoyhdistyksen työjäsen 2009–
Taiteiden tutkimuksen laitoksen johtokunnan jäsen 2002–2003, Helsingin yliopisto

Tutkimusalat: nykytaide, nykykoru, taidehistorian historia, metodit ja teoria, taiteentuntemus, vanha italialainen taide

Palkinnot
Kaarlo and Irma Koskimiehen Säätiön väitöskirjapalkinto 2008, Helsingin yliopisto
Opetusteknologia kilpailun kunniamaininta 2002, Helsingin yliopisto

Kuva: Anna Orhanen
Tekstit: Johanna Vakkari (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Moninaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta

Kasvoin kylässä, jossa osa väestöstä oli asunut paikkakunnalla satoja vuosia, osa taas oli Karjalasta muuttaneita evakkoperheitä tai myöhemmin sinne siirtyneitä. Äidinäitinikin suku oli Karjalasta. Identiteetteihin liittyvät kysymykset tulivat tutuksi jo lapsena, vaikka ymmärsinkin asian paremmin vasta myöhemmin. Koulutovereitteni joukossa oli maanviljelijä-, työläis- ja virkamiesperheiden lasten lisäksi myös lastenkodissa asuvia ja romanilapsia. Lisäksi kylässä oli koulukoti, jonka liepeillä saattoi nähdä siellä asuvia ja työskenteleviä poikia. Sosiaalinen tausta ei mielestäni määrittänyt lasten välisiä suhteita.

Viimeisin asuinpaikkani Helsingissä oli Vuosaari, joka on Helsingin ja koko Suomenkin monikulttuurisimpia asuinalueita. Oli monella tavalla onnellista asua ympäristössä, jossa erilaisuus nähtiin pääasiassa rikkautena. Tosin asuin Vuosaaren taiteilijatalossa, jossa yhteisöllisyys ja moninaisuuden arvostaminen varmasti korostuivat.

Muutto Lontooseen ja Isoon Britanniaan merkitsi samalla muuttoa yhteiskuntaan, jossa monikulttuurisuudella on todella pitkät perinteet. Kolonialistisen historian vuoksi asiat ovat luonnollisesti alkuaan rakentuneet eri tavoin ja eri syistä kuin Suomessa, mutta myös tänne on muuttanut ihmisiä aivan samoista syistä: vainojen vuoksi ja pakolaisina tai paremman elämän toivossa. Isossa Britanniassa monikulttuurisuus on arkinen asia, joka näkyy kaikkialla. Suurella osalla ihmisistä, joihin olen tutustunut, on osa sukujuurista muualla Euroopassa tai muissa maanosissa.

Yhteisötyö on merkittävä osa kulttuurilaitosten toimintaa ja politiikkaa. On ollut kiinnostavaa seurata, kuinka esimerkiksi museot monissa eri kaupungeissa pyrkivät sitouttamaan etnisiltä taustoiltaan erilaiset yleisöt mukaan toimintaansa. Tosin Isossa Britanniassakaan eivät asiat aina suju sopuisasti, ja suhtautuminen uusiin maahanmuuttajiin on aina kiinni kulloisestakin hallituksesta. Erityisesti Lontoo on kuitenkin kaupunki, jossa voi kokea koko maailman kerralla - paikka, jossa usko kaikkien ihmisten ykseyteen lisääntyy.

Johanna Vakkari Sippolan kansakoulun kolmannella luokalla vuonna 1970, ensimmäisessä seisaallaan olevien rivistössä keskellä (punainen haalari ja valkoinen paita, raidat hihoissa).

 

Takaisin