Etelä-Lapista kotoisin olevalle nuorukaiselle oli selvää jo varhain, että lukion jälkeen lähdetään niin kauas opiskelemaan kuin vain mahdollista. Ulkomailla opiskelu ei tuohon aikaan ollut vielä niin yleistä, joten luonnollinen valinta oli maantieteellisesti etäisin ja samalla sekä kiehtovin että suurin Helsingin yliopisto.

Opiskeluajoista on mahdotonta nostaa yhtä ainoaa asiaa ylitse muiden. Ensimmäinen hieno kokonaisuus yliopisto-opinnoista oli tutustuminen ja ystävystyminen hyvin erilaisten opiskelijoiden kanssa. Näitä ystäviä tapaan edelleen säännöllisesti.

Yksi urani käännekohdista tapahtui, kun työskentelin kesätoimittajana Taloudellisessa Tiedotustoimistossa kesällä 1989. Havaitsin kesän aikana, että elinkeinoelämässä keskusteltiin kiivaasti eri foorumeilla Euroopan taloudellisesta integraatiosta sekä Suomen liittymisestä Euroopan talousalueeseen tai jopa Euroopan yhteisöön. Tätä keskustelua ei käyty lainkaan opiskeluympyröissäni.

Saattaa olla, että historian opintoni Helsingin yliopistossa ja ilmeisen hyvät tarinat opiskelijaelämän riennoista vaikuttivat positiivisena esimerkkinä osaan nuoremmista sisaruksistani. Opintojeni aloittamisen jälkeen kolme muuta sisarustani aloitti ylioppilaaksi valmistuttuaan historian opinnot, yksi Helsingissä ja muut Oulun yliopistossa.

Tähän artikkeliin olemme koonneet Pekka Impiöön liittyviä linkkejä.

Sain aikoinaan purjehduskärpäsen löytäessäni lukioaikana kunnan kirjastosta Görän Schildtin teoksen Toivematka, jossa kirjailija kertoo purjehduksestaan Suomesta Välimerelle läpi sodan runteleman Euroopan. Kirja avasi lukutoukalle maailman, joka jäi itämään. Veneilystä ja purjehduksesta tuli opiskelujen jälkeen hyvin tärkeä osa elämääni.