Maria-Liisa Nevala
Päivän humanisti

Maria-Liisa Nevala

Maria-Liisa Nevala sanoo eläneensä taiteelle ja taiteesta. Ensin yliopistossa kirjallisuuden opintoja, sitten kirjallisuuden tutkimusta ja opetusta ja viimein kirjallisuus muuttui lihaksi teatterin näyttämöllä. Kansainväliset kontaktit ja työskentely ulkomailla ovat olleet Maria-Liisa Nevalalle elämänsuola. Töihin on liittynyt usein myös luottamustehtäviä.

Maria-Liisa Nevala

Maria-Liisa Nevala

24.4.1943 Kauhava

Filosofian kandidaatti 1966, filosofian lisensiaatti 1969, filosofian tohtori 1972 (kotimainen kirjallisuus), Helsingin yliopisto

Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja 1992–2010

Helsingin kaupunginteatterin teatterisihteeri 1966–1969
Valtion humanistisen toimikunnan tutkimusassistentti 1970–1973
Vs. nuorempi tutkija 1973 ja 1975–1977, vs. apulaisprofessori 1974 ja 1976–1991, vt. professori 1989–1991 ja 1991–1992, Helsingin yliopisto

Julkaisut, palkinnot ja erityissaavutukset:

Mielikuvien taistelu. Psykologinen aatetausta Eino Leinon tuotannossa (väitöskirja 1972)
Kansalaissodan kirjalliset rintamat 1918 (1976)
Muodon vallankumous. Modernismin tulo suomenkieliseen lyriikkaan 1945-1959 (1981)
Ilmari Kianto (1986)
Mieleni talot. Totta, tarua ja tulkintaa (2012)
Kuningatar Kristina – aikansa eurooppalainen (muiden kanssa, 1990), toimittanut: Kirjallisuudentutkimuksen menetelmiä (1983)
Eino Leino I-II (1986)
Sain roolin johon en mahdu, suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja (1989)
Suomen Kansallisteatteri. Teatteritalo ennen ja nyt (2003)

Suomen näyttämötaiteen kultainen kunniamerkki, Ida Aalberg –mitali

Kuva: Veikko Somerpuro
Tekstit: Maria-Liisa Nevala (Kaija Hartikainen, toim.)

Olen palvellut kahta herraa, teatteria ja yliopistoa. Valmistuttuani sain kiinnityksen Helsingin kaupunginteatteriin, mikä sytytti kipinän teatteria kohtaan. Mutta sitä ennen yliopisto oli jo sytyttänyt kipinän tutkimukseen. Kun lähdin teatterista ulkomaille jatkaakseni tutkimustyötäni, en uskonut, että palaan enää koskaan takaisin teatteriin. Ja kun siirryin teatteriin, en uskonut koskaan palaavani takaisin yliopistoon.

Lue lisää