Toimin 1.1.2014 lähtien Itämeren meriarkeologian apulaisprofessorina. Yksi kiehtovimmista asioista oppiaineessani on, että siinä tutkitaan yli 10 000 vuoden ajalta ihmiskunnan historiaa – baltialaista sisämerta mesoliittiselta ajalta tähän päivään asti.

Itämeri on kiehtova työkenttä. Sen yhteyteen mahtuu useita tutkimusaloja, jotka yrittävät ymmärtää sen syntyä, historiaa ja muutoksia. Meriarkeologisesta näkökulmasta olen erityisen kiinnostunut siitä, kuinka vettä on käytetty resurssien hankkimiseen ja ajatusten välittämiseen. Vettä voidaankin monissa yhteyksissä kutsua kansainväliseksi areenaksi, joka on yhdistänyt maita ja mantereita. Samalla vesi on toiminut esteenä, toisinaan jopa painostuskeinona, maiden tai kaupunkien ja periferian välillä.

Paras muistoni Helsingin yliopistosta on hetki, jolloin ”Lost Inland Landscapes” -hankkeelle myönnettiin rahoitusta Helsingin yliopistolta. Hanke on mahdollistanut meriarkeologian alan huomattavan laajentumisen. Samalla olemme saaneet mahdollisuuden tehdä yhteistyötä useiden lähitieteenalojen ja tutkijakollegoiden kanssa kansainvälisessä verkostossa.

• Sjöhistoriska museetin haastattelu Tukholman alueella sijaitsevista suluista ja hylyistä tehtävästä tutkimuksesta.

• Sjöhistoriska museetin haastattelu meriarkeologiasta ja Marcus Hjulhammarin väitöskirjasta Stockholm från sjösidan, ohjelmassa ”En bok, en författare”:
   
• Marcus Hjulhammar ResearchGatessa