Maila Talvion kirjallinen tuotanto alkoi 1800-luvun lopulla lehdissä julkaistuilla matkakertomuksilla. Hän matkusti slaavilaiseen filologiaan vihkiytyneen aviomiehensä J. J. Mikkolan mukana tämän työ- ja tutkimusperäisillä matkoilla, jotka suuntautuivat pääosin Itä- ja Keski-Eurooppaan. Talvion kirjallisen itsetietoisuuden on sanottu heränneen pariskunnan Liettuaan suuntautuneilla matkoilla 1890-luvun puolivälin paikkeilla. Hän oppi myös esimerkilliseksi puolan kielen taitajaksi ja päätyi suomentamaan useita kirjailija Henryk Sienkiewiczin teoksia.

Maila Talvio tunnettiin kirjoitustensa ohella kyvykkäänä juhlapuhujana. Synkemmän kirjoitustyylinsä sijaan hän lähestyi puheissaan maailmaa optimistisemmalta kantilta; juhlapuheissaan Talvio korosti muun muassa uskoa ihmisen tahtoon ja mahdollisuuksiin. Talvio pyrki toimimaan myös yhteiskunnallisena vaikuttajana ajaen esimerkiksi lapsuudenpitäjäänsä Hartolaan kansanopistoa ja museota. Talvio teki lisäksi 1930-luvun aikana kaksi Keski-Eurooppaan suuntautunutta puhujamatkaa.

Yle:n Elävä arkisto: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/maila-talvio-aikalaistensa-silmin