Maila Talvio tunnettiin kirjoitustensa ohella kyvykkäänä juhlapuhujana. Synkemmän kirjoitustyylinsä sijaan hän lähestyi puheissaan maailmaa optimistisemmalta kantilta; juhlapuheissaan Talvio korosti muun muassa uskoa ihmisen tahtoon ja mahdollisuuksiin. Talvio pyrki toimimaan myös yhteiskunnallisena vaikuttajana ajaen esimerkiksi lapsuudenpitäjäänsä Hartolaan kansanopistoa ja museota. Talvio teki lisäksi 1930-luvun aikana kaksi Keski-Eurooppaan suuntautunutta puhujamatkaa.

Helsingin Meilahden Laaksolassa sijaitseva Mikkoloiden koti tunnettiin kirjailijoiden ja älymystön kohtaamispaikkana. Asunnossa järjestettiin Talvion pyörittämää kirjallista salonkia, jonka suojatteihin kuului muun muassa Eino Leino, joka kääntyi myöhemmin muutamien muiden ohella Talviota vastaan. Talviota soimattiin myötämielisestä suhtautumisesta Saksaan ja fasismiin. Hän kirjoitti ihaillen Saksan ja Italian uudenlaisesta järjestyksestä, jonka katsoi pohjautuvan antiikin aikaan.
 

Talvion tiivis yhteys Satakuntalaiseen osakuntaan alkoi vuonna 1904, kun hänen aviomiehensä J. J. Mikkola valittiin osakunnan inspehtorin virkaan. Talvio perusti muun muassa entisten osakuntalaisten lapsien Karhuliitto -nimeä kantavan yhdistyksen. Osakunnan lukupiiri aloitti toimintansa kirjailijan opastuksella vuonna 1907.

Talvio osallistui osakunnan kautta useiden yleishyödyllisten hankkeiden toteuttamiseen. Niistä merkittävimpiä oli Satakunnan keuhkoparantolan rahoittaminen, sillä osakunnan perustamisen alkuaikoina jäseniä menehtyi erityisesti keuhkotautiin. Tämän pohjalta osakuntalaiset aloittivat rahainkeruun keuhkotautiparantolan perustamiseksi.

Erinomaisena puhujana tunnettu Talvio osallistui tiiviisti kesien 1911–1913 aikana toteutettuun varainkeruuprojektiin, jossa osakuntalaiset kiersivät ympäri maakuntaa luennoimassa tuberkuloosin vaaroista. Talvio kirjoitti ja ohjasi kiertuetta varten näytelmiä sekä luki valistustilaisuuksissa Seitsemän kuusen talo -novelliaan, jossa kuvailtiin keuhkotaudin aiheuttamia tuhoja yhden talon pihapiirissä. Klinikka avattiin lopulta Harjavaltaan vuonna 1925.

Lähteet:

• Frosius Aino, Maila Talvio (1971–1951) ja keuhkotaudin vastustamistyö. (luettu 28.9.2015).
• Huhtala, Liisi, Talvio Maila. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, SKS. (luettu 28.9.2015).
• Maila Talvio, Wikipedia-verkkojulkaisu. (luettu 28.9.2015.)