Arthur Långfors
Päivän humanisti

Arthur Långfors

Arthur Långfors oli merkittävä keskiaikaisten ranskalaisten tekstien tutkija, tulkitsija ja julkaisija. Monien aikalaisprofessoreiden tapaan hän toimi Suomen itsenäistymisen jälkeen diplomaattitehtävissä ja Suomen edustajana erilaisissa kongresseissa. Romaanisen filologian professorin tehtävien lisäksi Långfors työskenteli Helsingin yliopistossa dekaanina, vararehtorina ja rehtorina.

Arthur Långfors

Arthur Isak Edvard Långfors
12.1.1881, Rauma – 20.10.1959, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1903, maisteri 1907, lisensiaatti 1907 ja tohtori 1910, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Romaanisen filologian dosentti 1908–1925, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto ja Helsingin yliopisto

Lähetystösihteeri Madridissa ja Pariisissa 1918–1925
Romaanisen filologian ylimääräinen professori 1925–1929 ja professori 1929–1951, Helsingin yliopisto
Ranskan kielen opettaja 1928–1931 ja espanjan kielen opettaja 1930–1951, Helsingin kauppakorkeakoulu
Suomalaisen Tiedeakatemian esimies 1933–1934
Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1932–1943
Helsingin yliopiston vararehtori 1943–1945
Helsingin yliopiston rehtori 1945–1950

Suomen valtuuskunnan sihteeri Kansainliiton neuvoston kokouksissa 1920 ja 1922
Société des anciens textes françaisin jäsen ja puheenjohtaja 1925–1926, 1929–1930, 1938–1939
Neuphilologische Mitteilungen -lehden päätoimittaja 1926–1950
Lisäksi jäsenenä useissa tieteellisissä yhdistyksissä.

Erityissaavutukset ja palkinnot
Suomen Valkoisen Ruusun (SVR) R I 1921; SVR K 1934; Vapaudenristi 4 1940; Talvisodan mm.; Jatkosodan mm.; Suomen Leijonan K I 1948
Kunniatohtorin arvo, Pariisin (1938), Oslon (1946) ja Glasgow’n (1951) yliopistoissa
Ranskan akatemian Bordin-palkinto 1918
Ranskan akatemian Saintour-palkinto 1920
Suomalaisen Tiedeakatemian kunniapalkinto 1951

Kuva: Helsingin Yliopistonmuseo
Teksti: Riitta-Ilona Hurmerinta

Raumalaisen kauppiaan poika Arthur Långfors suuntautui yliopisto-opinnoissaan ranskalaiseen kulttuuriin ja suoritti opintoja myös Pariisissa. Hänen oppi-isänsä Suomessa oli Werner Söderhjelm. Väitöskirjassaan hän pureutui keskiaikaisiin ranskankielisiin teksteihin (Li Regrés Nostre Dame, par Huon le Roi de Cambrai, publié d'après tous les manuscrits connus, 1907). Filosofian tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen hän jatkoi saman aihepiirin parissa.

Lue lisää