← Takaisin

Arthur Långfors

Arthur Isak Edvard Långfors
12.1.1881, Rauma – 20.10.1959, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1903, maisteri 1907, lisensiaatti 1907 ja tohtori 1910, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Romaanisen filologian dosentti 1908–1925, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto ja Helsingin yliopisto

Lähetystösihteeri Madridissa ja Pariisissa 1918–1925
Romaanisen filologian ylimääräinen professori 1925–1929 ja professori 1929–1951, Helsingin yliopisto
Ranskan kielen opettaja 1928–1931 ja espanjan kielen opettaja 1930–1951, Helsingin kauppakorkeakoulu
Suomalaisen Tiedeakatemian esimies 1933–1934
Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1932–1943
Helsingin yliopiston vararehtori 1943–1945
Helsingin yliopiston rehtori 1945–1950

Suomen valtuuskunnan sihteeri Kansainliiton neuvoston kokouksissa 1920 ja 1922
Société des anciens textes françaisin jäsen ja puheenjohtaja 1925–1926, 1929–1930, 1938–1939
Neuphilologische Mitteilungen -lehden päätoimittaja 1926–1950
Lisäksi jäsenenä useissa tieteellisissä yhdistyksissä.

Erityissaavutukset ja palkinnot
Suomen Valkoisen Ruusun (SVR) R I 1921; SVR K 1934; Vapaudenristi 4 1940; Talvisodan mm.; Jatkosodan mm.; Suomen Leijonan K I 1948
Kunniatohtorin arvo, Pariisin (1938), Oslon (1946) ja Glasgow’n (1951) yliopistoissa
Ranskan akatemian Bordin-palkinto 1918
Ranskan akatemian Saintour-palkinto 1920
Suomalaisen Tiedeakatemian kunniapalkinto 1951

Kuva: Helsingin Yliopistonmuseo
Teksti: Riitta-Ilona Hurmerinta

Keskiaikaisten tekstien tutkijasta yliopiston rehtoriksi

Raumalaisen kauppiaan poika Arthur Långfors suuntautui yliopisto-opinnoissaan ranskalaiseen kulttuuriin ja suoritti opintoja myös Pariisissa. Hänen oppi-isänsä Suomessa oli Werner Söderhjelm. Väitöskirjassaan hän pureutui keskiaikaisiin ranskankielisiin teksteihin (Li Regrés Nostre Dame, par Huon le Roi de Cambrai, publié d'après tous les manuscrits connus, 1907). Filosofian tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen hän jatkoi saman aihepiirin parissa.

Långfors kehitti oman keskiaikaisten tekstien luokitukseen perustuvan editointimenetelmänsä, jonka mukaan aidoin editointitulos saavutettiin luottamalla tutkijan omaan vaistoon ja arvostelukykyyn. Långforsista tuli kansainvälisestikin merkittävä keskiaikaisten tekstien tulkitsija ja julkaisija. Hänet kutsuttiin useiden eurooppalaisten tieteellisten seurojen ja akatemioiden jäseneksi.

Långforsin ansioksi luetaan etenkin ranskalaisen runoilija Gautier de Coincin nostaminen unohduksista uudelleen esille. Gautier'n teosten julkaisutyötä jatkoivat Långforsin oppilaat ja työtoverit Suomessa ja muissa maissa. Erillisten tekstieditioiden lisäksi julkaisukanavina toimivat ranskalainen Romania-aikakauslehti ja suomalainen Neuphilologische Mitteilungen. Gautier de Coincin tuotannon ympärille muodostui tutkijaryhmä, jonka keskeinen hahmo Långfors oli. Hän oli myös tärkeä toimija helsinkiläisessä Uusfilologisessa yhdistyksessä ja Neuphilologische Mitteilungenin pitkäaikainen päätoimittaja.

Suomen itsenäistyttyä Långfors toimi diplomaattitehtävissä Madridissa ja Pariisissa. Lisäksi hän edusti Suomea lukuisissa ulkomaisissa kongresseissa. Helsingin yliopiston romaanisen filologian professorina hän työskenteli vuosina 1925–1951.

Långfors ei kaihtanut yliopistohallinnollisia tehtäviä. Hän toimi historiallis-kielitieteellisen osaston dekaanina vuosina 1932–1943, yliopiston vararehtorina 1943–1945 ja rehtorina 1945–1950. Suvaitsevaisuuden puolestapuhujana ja nationalismin kriitikkona hän oli arvostettu rehtori toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Rehtorina hän oli erityisesti huolissaan kollegojensa virkojen säilymisestä ja tutkimuksen tekemisen mahdollisuuksien heikentymisestä sotavuosina ja sodan jälkeen. Långfors siirtyi eläkkeelle vuonna 1951. Hänen viimeisiä vuosiaan varjosti sairaus, joka esti tieteellisen työn jatkamisen.

Kuva: Helsingin yliopistonmuseo.​
Kuva: Helsingin yliopistonmuseo.​

Lähteet ja lisätietoa

Arthur Långfors: Huon le Roi, Le vair palefroi, 1912.​
Arthur Långfors: Huon le Roi, Le vair palefroi, 1912.​

 

Kirjoittaja

Arthur Långfors

Arthur Isak Edvard Långfors
12.1.1881, Rauma – 20.10.1959, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1903, maisteri 1907, lisensiaatti 1907 ja tohtori 1910, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Romaanisen filologian dosentti 1908–1925, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto ja Helsingin yliopisto

Lähetystösihteeri Madridissa ja Pariisissa 1918–1925
Romaanisen filologian ylimääräinen professori 1925–1929 ja professori 1929–1951, Helsingin yliopisto
Ranskan kielen opettaja 1928–1931 ja espanjan kielen opettaja 1930–1951, Helsingin kauppakorkeakoulu
Suomalaisen Tiedeakatemian esimies 1933–1934
Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1932–1943
Helsingin yliopiston vararehtori 1943–1945
Helsingin yliopiston rehtori 1945–1950

Suomen valtuuskunnan sihteeri Kansainliiton neuvoston kokouksissa 1920 ja 1922
Société des anciens textes françaisin jäsen ja puheenjohtaja 1925–1926, 1929–1930, 1938–1939
Neuphilologische Mitteilungen -lehden päätoimittaja 1926–1950
Lisäksi jäsenenä useissa tieteellisissä yhdistyksissä.

Erityissaavutukset ja palkinnot
Suomen Valkoisen Ruusun (SVR) R I 1921; SVR K 1934; Vapaudenristi 4 1940; Talvisodan mm.; Jatkosodan mm.; Suomen Leijonan K I 1948
Kunniatohtorin arvo, Pariisin (1938), Oslon (1946) ja Glasgow’n (1951) yliopistoissa
Ranskan akatemian Bordin-palkinto 1918
Ranskan akatemian Saintour-palkinto 1920
Suomalaisen Tiedeakatemian kunniapalkinto 1951

Kuva: Helsingin Yliopistonmuseo
Teksti: Riitta-Ilona Hurmerinta

← Takaisin