Takaisin

Heta Pyrhönen

Heta Marjatta Pyrhönen

4.12.1960 Helsinki

Filosofian maisteri 1989, filosofian lisensiaatti 1994, filosofian tohtori 1998 (yleinen kirjallisuustiede), Helsingin yliopisto

Yleisen kirjallisuustieteen professori 2000-
Tutkimusapulainen, humanistinen tiedekunta 1985–1986
Tutkimusapulainen, Suomen Akatemia 1986
Assistentti, yleisen kirjallisuustieteen, estetiikan ja teatteritieteen laitos (1989–1990, 1992, 1994)
Tohtorikoulutettava, kirjallisuuden ja tekstuaalisuuden tohtorikoulussa 1995–1997
Yleisen kirjallisuustieteen apulaisprofessori 1997–1998.

Tutkimusteemat
Populaarikirjallisuus, erityisesti rikoskirjallisuus, naiskirjallisuus ja naiskirjailijat, adaptaatiot, narratologia ja psykoanalyyttinen kirjallisuudentutkimus.

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Kuva: Maureen Cassidy
Teksti: Heta Pyrhönen (Kaija Hartikainen, toim.)

Lukeminen muuttuu

Useita vuosia sitten hankin itselleni Kindlen. Sitten siirryin IPadiin ja IPhoneen. Molempiin olen asentanut Kindlen. Rakastan lukulaitteitani. Voin lähteä minne tahansa ja jos minulla on vaate, jossa on tasku, saan sinne mahtumaan satojen niteiden kirjaston.

Saan ajan kulumaan missä tahansa lukemalla IPhonestani kirjoja. Se on fantastista. Mikäli vaan mahdollista, ostan tätä nykyä kaikki kirjani sähköisinä. Niitä voi alleviivata, kommentoida ja alleviivatut kohdat voi jopa tulostaa. Se tietysti merkitsee mm. sitä, ettei kirja ole enää samanlainen kulttuurinen sisustuselementti kuin ennen. Ystäväni ja tuttavani eivät voi enää katsella kirjahyllyäni arvioidakseen, millainen olen.

Lapsieni kasvamisen myötä olen havahtunut siihen, miten kulttuurisen pääoman hankkiminen on muuttunut. Kävin ahkerasti kirjastossa pikkutytöstä lähtien. Kuuntelin korvat höröllä, kun vanhemmat serkkuni puhuivat kirjoista ja painoin mieleeni, mistä kirjoista he pitivät lainatakseni ne. Niinpä yksitoistavuotiaana olin lukenut mm. kaikki Jane Austenit ja Molièren näytelmät.

Lapseni sen sijaan tutustuvat kirjallisuuden klassikoihin yleensä ensin elokuvien ja televisiosarjojen välityksellä. Kun tyttäreni oli kuusivuotias, hän katsoi BBC:n televisioinnin Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Teini-iän kynnyksellä hän alkoi lukea kirjailijan romaaneja. Luin lapsilleni Harry Potterit ääneen viidesti, mutta he ovat myös nähneet kaikki Potter-elokuvat. Heille romaanit ja elokuvat muodostavat yhden elimellisen kokemuksen. Sama pätee esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpeleihin ja The Walking Dead -sarjakuviin ja niistä tehtyyn televisiosarjaan.

Olen seurannut kiinnostuneena sivusta, miten nykynuorille näyttää muodostuvan lukutaito, jossa sukkuloidaan vaivatta eri medioiden välillä ja vertaillaan niitä. Lapsilleni tuntuu olevan luontevaa verrata kirjojen Potteria elokuvien Potteriin ja pohtia niiden yhtäläisyyksiä ja eroja. Heille puhe kirjallisuuden ensisijaisuudesta ja kulttuurisesta ylivertaisuudesta olisi käsittämätöntä. Sen sijaan he nauttivat medioiden monimuotoisuudesta, kulttuurituotteiden sovittamisesta yhdestä mediasta toiseen ja eri sovitusten vertailusta. Odotan innostuneena, miten käsityksemme lukemisesta muuttuvat (lähi)tulevaisuudessa.

Kissanainen on siirtynyt sarjakuvista elokuviin Kuva: Pielpa Ollikainen​
Kissanainen on siirtynyt sarjakuvista elokuviin Kuva: Pielpa Ollikainen​

 

Takaisin