Eurooppalaiseen akateemiseen perinteeseen on kuulunut useita erilaisia taiteenaloja. Musiikin ohella piirtäminen ja maalaaminen olivat 1600- ja 1700-luvuilla olennainen osa jokaisen sivistyneistöön kuuluvan ihmisen taitoja. Suomen akateeminen piirustusperinne alkoi Kuninkaallisessa Turun Akatemiassa vuonna 1678, kun akatemian kirjapainoon palkattiin kahden viljatynnyrin vuosipalkalla kuvanleikkaajaksi kaivertaja ja kirjanpainaja Daniel Medelplan.

Piirustusmestarin virka perustettiin akatemiaan vajaa kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Ensimmäiseksi piirustusmestariksi nimitettiin Johan Oppenort, jonka toimenkuvaan ei enää kuulunut puupiirrosten tekeminen kirjapainolle. Piirustusmestarin tehtäviin kuului opetuksen ohella koristeiden, tapettien ja muotokuvien maalaaminen yliopiston tarpeisiin. Palkkaa työstä saatiin varhaisina aikoina useimmiten opiskelijoiden maksamien palkkioiden muodossa.

Kun yliopisto siirtyi Helsinkiin vuonna 1828, piirustuksenopetus siirtyi sen mukana. Toiminta sijoittui yliopiston Fabianinkadun puoleiseen sivurakennukseen, joka valmistui vuonna 1834. Piirustuslaitokseen ryhdyttiin hankkimaan taideteoksia ja kipsijäljennöksiä malleiksi ja esikuviksi opiskelijoille. Yliopiston kipsiveistoskokoelma sai alkunsa 1830-luvulla Pehr Adolf Kruskopfin tehdystä hankinnasta. Nämä yhdeksän veistosjäljennöstä olivat mukana Suomen ensimmäisessä taidenäyttelyssä, joka järjestettiin Piirustuslaitoksella syksyllä 1845.

Yliopiston Piirustuslaitos oli ainut suomalainen taideopetusta antanut julkinen oppilaitos vuoteen 1848 asti, jolloin perustettiin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu. Useimmat tunnetut suomalaiset taiteilijat vielä 1900-luvun vaihteessakin joko opiskelivat tai opettivat yliopiston Piirustuslaitoksessa. Sen merkitys korostui senkin takia, että koulujen piirustusopetus yleensä oli hyvin puutteellista, tai puuttui jopa kokonaan.

Piirustuslaitoksen ensisijaisena tarkoituksena ei aina ole ollut nykyaikaisessa merkityksessä taiteen opettaminen. Tsaari Aleksanteri III:n vuoden 1892 julistuksen mukaan opetukseen tuli sisältyä ”sekä muotoilun kehittämistä että varsinkin kyvykkäisyyden saavuttamista vapaalla kädellä piirtämään esineitä”. Näiden taitojen ajateltiin olevan hyödyksi erityisesti tuleville arkkitehdeille ja arkeologeille. Tarkoituksena oli oppia piirtämään esineitä nopeasti ja tarkasti.

Vuodesta 1956 lähtien Piirustuslaitos toimii Porthanian seitsemännessä kerroksessa. Toimintaa järjestetään kolmena päivänä viikossa. Opiskelu aloitetaan kipsimallista piirtämisellä, ja taitojen karttuessa siirrytään piirtämään ja maalaamaan elävää mallia.

Lähteet ja lisätietoa:

• Kaarina Pöykkö, ”Helsingin yliopiston Piirustuslaitoksen historiaa kolmelta vuosisadalta”, teoksessa Helsingin yliopiston Piirustuslaitos 300 vuotta. Juhlanäyttely yliopiston päärakennuksessa (Unioninkatu 34) 5.5.–14.5.1978, Helsinki 1978.
• Helsingin yliopiston Piirustuslaitoksen verkkosivut. Viitattu 26.6.2015.
• Helena Hätönen, Kotimaisen taideopetuksen varhaisvaiheita, Suomen Kansallisgallerian verkkojulkaisu. Viitattu 26.6.2015.
• Taidekokoelman syntyhistoriaa, Helsingin yliopistomuseon verkkojulkaisu. Viitattu 26.6.2015.
• Raija Oikari, ”Sulka yliopiston hatussa”, Humanistilehti 9/2007. Viitattu 20.8.2015.
• Helsingin yliopiston Piirustuslaitos, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 26.6.2015.