Takaisin

Fredrik Cygnaeus

Fredrik Cygnaeus
1.4.1807, Hämeenlinna – 7.2.1881, Helsinki

Filosofian kandidaatti, maisteri 1832, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Vararehtori 1865–1866, Keisarillisen Aleksanterin Yliopisto
Historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1856–1867, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori 1854–1867, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Historian dosentti 1839–1854, vt. professori 1848–1853, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Rehtori 1839–1852, Helsingin yläalkeiskoulu
Poliittisten aineiden opettaja 1833–1837, Haminan kadettikoulu

Suomen taideyhdistyksen puheenjohtaja 1863–1878
Pohjalaisosakuntien kuraattori 1838–1849

Kunnianosoitukset
Valtioneuvos 1867
Ruotsin pohjantähden R 1867
Kanslianeuvos 1865
Filosofian kunniatohtori 1860, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Pyhän Stanislauksen R 2 1856, johon keisarin kruunu 1862

Muistolaatta 1948, Hämeenlinna
Postimerkki 1948

Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna
Tekstit: Tomas Sjöblom

Runoilija ja historiantutkija

Arvostettuun pappissukuun syntynyt Fredrik Cygnaeus kirjoittautui Keisarilliseen Turun Akatemiaan vuonna 1823. Hänen opintonsa, jotka käsittivät muun muassa historiaa, kirjallisuustiedettä ja nykykieliä, kestivät poikkeuksellisen pitkään. Cygnaeus valmistui kandidaatiksi Keisarillisesta Aleksanterin Yliopistosta vasta vuonna 1832.

Valmistuttuaan yliopistosta Cygnaeus valittiin seuraavana vuonna Haminan kadettikoulun historian, maantieteen ja statistiikan eli poliittisten aineiden opettajaksi. Haminassa hän solmi uusia henkilökohtaisia siteitä upseerikuntaan. Ennestään hänellä oli jo ollut sukunsa kautta paljon suhteita aristokratiaan ja ylimmän luokan virkamieskuntaan.

Helsinkiin Cygnaeus palasi vuonna 1838, ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin yleisen historian dosentiksi. Samoihin aikoihin hän sai myös viran Helsingin yläalkeiskoulun rehtorina. Dosentuuriaan varten Cygnaeus julkaisi väitöskirjan Hannibalista. Teosta leimasi halu korostaa suurmiehen ansioita ja käsitellä suuria linjoja, ja sitä luonnehdittiin ennemminkin pitkän puheen kuin väitöskirjan kaltaiseksi. Sama tyyli toistui useissa muissakin Cygnaeuksen teoksissa.

Cygnaeus näki itsensä ensisijaisesti juuri historioitsijana. Hän korosti muun muassa vuosien 1741–1742 sotaa käsittelevässä kirjan johdannossa (1843), kuinka Suomea tulisi käsitellä Ruotsista erillisenä historiantutkimuksen kohteena. Tällä saralla hän oli uranuurtaja, joka vaikutti muun muassa Georg Zacharias Forsmanin (myöhemmin Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen) historiankäsitykseen.

Cygnaeus kuului Suomen näkyvimpiin idealismin ja romanttisen estetiikan edustajiin jo 1830-luvulla. Hän oli tunnettu kirjallisuus- ja taidekriitikkona sekä kirjoitti myös itse runoutta. Cygnaeus julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Jääkynttilät vuonna 1837. Kriitikot arvostelivat Cygnaeuksen runoutta liiallisesta vuolassanaisuudesta ja joka suuntaan rönsyilevyydestä. Tämä ei kuitenkaan häntä lannistanut, vaan hän jatkoi runoutensa julkaisemista.

Historian oppiaineessa Cygnaeus toimi myös vt. professorina vuosina 1848–1853, kunnes valittiin estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professoriksi 1854–1867. Professuurinsa aikana hän toimi myös historiallis-kielitieteellisen osaston dekaanina vuosina 1856–1867 ja yliopiston vararehtorina vuosina 1865–1866. Cygnaeus oli arvostettu puhuja ja luennoitsija, joka yleensä esiintyi ja luennoi vapaasti, ilman papereita ja muistiinpanoja. Hän siirtyi eläkkeelle lähes kolmenkymmenen vuoden mittaisen yliopistouran jälkeen vuonna 1867.

Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna.​
Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Timo Huvilinna.​

Lähteet

Takaisin