Arvostettuun pappissukuun syntynyt Fredrik Cygnaeus kirjoittautui Keisarilliseen Turun Akatemiaan vuonna 1823. Hänen opintonsa, jotka käsittivät muun muassa historiaa, kirjallisuustiedettä ja nykykieliä, kestivät poikkeuksellisen pitkään. Cygnaeus valmistui kandidaatiksi Keisarillisesta Aleksanterin Yliopistosta vasta vuonna 1832.

Valmistuttuaan yliopistosta Cygnaeus valittiin seuraavana vuonna Haminan kadettikoulun historian, maantieteen ja statistiikan eli poliittisten aineiden opettajaksi. Haminassa hän solmi uusia henkilökohtaisia siteitä upseerikuntaan. Ennestään hänellä oli jo ollut sukunsa kautta paljon suhteita aristokratiaan ja ylimmän luokan virkamieskuntaan.

Helsinkiin Cygnaeus palasi vuonna 1838, ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin yleisen historian dosentiksi. Samoihin aikoihin hän sai myös viran Helsingin yläalkeiskoulun rehtorina. Dosentuuriaan varten Cygnaeus julkaisi väitöskirjan Hannibalista. Teosta leimasi halu korostaa suurmiehen ansioita ja käsitellä suuria linjoja, ja sitä luonnehdittiin ennemminkin pitkän puheen kuin väitöskirjan kaltaiseksi. Sama tyyli toistui useissa muissakin Cygnaeuksen teoksissa.

Cygnaeus näki itsensä ensisijaisesti juuri historioitsijana. Hän korosti muun muassa vuosien 1741–1742 sotaa käsittelevässä kirjan johdannossa (1843), kuinka Suomea tulisi käsitellä Ruotsista erillisenä historiantutkimuksen kohteena. Tällä saralla hän oli uranuurtaja, joka vaikutti muun muassa Georg Zacharias Forsmanin (myöhemmin Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen) historiankäsitykseen.

Cygnaeus kuului Suomen näkyvimpiin idealismin ja romanttisen estetiikan edustajiin jo 1830-luvulla. Hän oli tunnettu kirjallisuus- ja taidekriitikkona sekä kirjoitti myös itse runoutta. Cygnaeus julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Jääkynttilät vuonna 1837. Kriitikot arvostelivat Cygnaeuksen runoutta liiallisesta vuolassanaisuudesta ja joka suuntaan rönsyilevyydestä. Tämä ei kuitenkaan häntä lannistanut, vaan hän jatkoi runoutensa julkaisemista.

Historian oppiaineessa Cygnaeus toimi myös vt. professorina vuosina 1848–1853, kunnes valittiin estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professoriksi 1854–1867. Professuurinsa aikana hän toimi myös historiallis-kielitieteellisen osaston dekaanina vuosina 1856–1867 ja yliopiston vararehtorina vuosina 1865–1866. Cygnaeus oli arvostettu puhuja ja luennoitsija, joka yleensä esiintyi ja luennoi vapaasti, ilman papereita ja muistiinpanoja. Hän siirtyi eläkkeelle lähes kolmenkymmenen vuoden mittaisen yliopistouran jälkeen vuonna 1867.

Lähteet

• Matti Klinge, Cygnaeus, Fredrk (1807–1881), Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 14.4.2015.
• Mikko Lahtinen, Fredrik Cygnaeus. aristokraatti – demokraatti, Niin & Näin -aikakauslehden verkkojulkaisu. Viitattu 14.4.2015.
• Fredrik Cygnaeus, Historialliset humanistit -verkkojulkaisu. Viitattu 14.4.2015.