Tehtaanisännöitsijän ja kauppa-apulaisen tytär Eila Pennanen kirjoittautui Helsingin yliopistoon vuonna 1936. Hän haaveili pitkään suomen kielen tutkijan urasta. Tämä haave ei toteutunut, mutta Pennasesta tuli aikansa johtavia kirjallisuuden ja kulttuurin vaikuttajia kirjailijana, kääntäjänä ja kriitikkona.

Talvi- ja jatkosodan aikana Pennanen toimi naisten työpalvelussa Leppävirralla ja lottana Vienan Karjalassa. Opinnot etenivät kuitenkin hyvää vauhtia, ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi Oscar Wildea käsittelevällä pro gradu -tutkielmallaan vuonna 1940.

Pennanen käsitteli sota-aikaisia kokemuksiaan esikoisromaanissaan Ennen sotaa oli nuoruus (1942). Siinä hän kuvasi myös 1930-luvun ylioppilaita ja heidän maailmankuvaansa. Kirjailijantyönsä ohella hän hankki 1940-luvulla elantonsa WSOY:n palveluksessa. Pennanen suoritti myös kirjastotutkinnon vuonna 1947 varmistaakseen toimeentulonsa. Kirjastotyöstä ei koskaan muodostunut Pennaselle elämäntyötä, mutta alan koulutus näkyy järjestelmällisessä työtavassa ja lähteiden käsittelyssä.

Tuotantonsa puolesta Pennanen oli erittäin monipuolinen. Esikoisromaaninsa jälkeen hän kirjoitti psykologisoivia romaaneja ja antiikin mytologian muunnelmia 1940-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä hän kunnostautui historiallisten romaanien saralla. Erityisen kunnianhimoinen ja kiitelty oli vuonna 1954 ilmestynyt elämäkertaromaani Pyhä Birgitta, jossa keskiajan tunnetuinta pohjoismaista naishenkilöä ensimmäistä kertaa käsiteltiin romaanimuodossa.

Pennanen kiinnostui yhä enemmän työläisten ja keskiluokan kuvaamisesta. Hän tutki sukunsa kirjeitä ja päiväkirjoja, joiden pohjalta syntyi teos Himmun rakkaudet (1971). Suunniteltu trilogia laajeni viisiosaiseksi, Pennasen pääteokseksi luonnehdituksi, Tampere-sarjaksi. Sarja käsittelee toisaalta Pennasen perhettä ja sukua, mutta toisaalta myös laajemmin työväestön ja keskiluokan nousua Suomessa 1900-luvun alkupuolella.

Pennanen jatkoi yhteiskunnallisten teemojen parissa vielä 1980- ja 1990-luvuilla, mutta silloin huomattavasti pessimistisempään sävyyn. Hän kirjoitti elämänsä loppuun asti niin, että viimeiset teokset jäivät hänen työkoneelleen käsikirjoituksina. Eila Pennanen oli aikansa tuotteliaimpia kirjailijoita noin viidelläkymmenellä julkaistulla teoksellaan.

Lähteet

• Kaarina Sala, Pennanen, Eila (1916–1994), Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 23.4.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Olli Mäkelä, Eila Pennanen, Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry:n näytelmät.fi -sivuston kirjailijaesittely. Viitattu 23.4.2015.
• Pekka Tarkka, Eila Pennanen, Helsingin Sanomien muistokirjoitus verkossa. Viitattu 23.4.2015.