Takaisin

Eero Tarasti

Eero Aarne Pekka Tarasti
27.9.1948, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1973, filosofian lisensiaatti 1976 ja filosofian tohtori 1978 (musiikkitiede), Helsingin yliopisto

Musiikkitieteen professori 1984-, Helsingin yliopisto
Musiikkitieteen professori 1983–1984, Jyväskylän yliopisto
Taidekasvatuksen professori 1979–1983, Jyväskylän yliopisto

IASS/AIS:n (International Association for Semiotic Studies) varapuheenjohtaja 1994–2004, puheenjohtaja 2004–2014 ja kunniapuheenjohtaja 2014-
Imatran ISIn (International Institute for Semiotic Studies) perustajia ja puheenjohtaja 1988–2013
Suomen Semiotiikan Seuran puheenjohtaja 1979-
Taiteidenvälisen tutkimuksen aikakauslehti Synteesin perustaja ja päätoimittaja 1982-

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Palkinnot ja erityissaavutukset
J.V. Snellman -palkinto 1997, Helsingin yliopisto
Kunniatohtori neljässä ulkomaisessa yliopistossa (Bloomington US, Tallinna, Sofia ja Aix-Marseille)
Toronton yliopiston Victoria Collegen kunniajäsen. 
Valkoisen Ruusun 1. luokan kunniamerkki
Ordre Palme Académique; Rio Branco (Brasil)

Tekstit: Eero Tarasti ja Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)

Vironkadulla ja maailmalla

Musiikkitieteen laitos muutti evakosta Vironkatu 1:n renovoituihin tiloihin 1984. Sinne muodostui aivan ihanteellinen pieni tieteellinen yhteisö, sangen kansainvälinen. Ulkolaisia vieraita alkoi heti saapua tamperelaisen Pro Musica -säätiön joka vuotisella tuella. Kaikille järjestyi oma huone, lyhytaikaiset vieraat asuivat pihan toisella puolella vierashuoneissa ja kävelivät aamulla laitokselle pitämään tuntejaan. Myös opiskelijoilla oli oma tilansa.

Tulokset näkyivät sitten vuosia myöhemmin väitöksissä.  Niitä olen nyt ollut tuottamassa ja ohjaamassa kaikkiaan 103. Niistä puolet Helsingin yliopistossa ja puolet muualla, pääasiassa ulkomailla. Monet väitelleistä ovat saaneet palkintoja kuten José Luiz Martinez São Paulosta, Danuta Mirka Katowicesta ja Ramunas Motiekaitis Vilnasta. Moni ohjaamistani jatko-opiskelijoista on jo saanut oman professuurinsa ja virkansa kuten Kristian Bankov (Sofia), Jean-Marie Jacono (Aix), Dario Martinelli (Kaunas), Juha Ojala (Oulun yliopisto) sekä Vesa Kurkela ja Anne Sivuoja-Kauppala (Sibelius Akatemia).

Musiikkitieteen laitokselle tuli myös kansainvälisiä opiskelijoita runsaasti: oli eteläamerikkalaisia Brasiliasta, Chilestä, Perusta, Argentiinasta, oli kaikista Baltian maista ja Puolasta. Järjestimme useita näiden maiden musiikkitieteilijöiden tapaamisia. Käynnistin kansainvälisten Jean Sibelius -kongressien sarjan. Sain idean, että Suomen musiikkitieteellisellä seuralla täytyi olla annual meeting kuten Yhdysvalloissa ja Saksassa. Näin alkoi yksi uusi perinne.

Vuonna 1990 Helsingin yliopisto juhli 350-vuotista olemassaoloaan. Sain tehtäväkseni juhlavuoden musiikin järjestämisen. Tapahtuman seurauksena syntyi HYMS, Helsingin yliopiston musiikkiseura, joka sittemmin on järjestänyt suuren määrän konsertteja, luentosarjoja ja muita juhlallisuuksia. Sen järjestämä Soivat kaupungit -sarja juhlisti Helsingin juhlavuotta 2012. Vuonna 2009 toteutimme Fredrik Paciuksen syntymän 200-vuotisjuhlan ja vastaavasti Richard Wagnerin syntymän 200-vuotisjuhlan vuonna 2013. Säveltäjiä on promovoitu kunniatohtoreiksi Sallisesta Saariahoon. HYMSin puitteissa toimii nykyisin kuoro, pianonsoittoa ja kamarimusiikkia. Olen itse alkanut soittaa kamarimusiikkia opiskelijoideni kanssa. Olemme erikoistuneet ranskalaisiin pianokvartettoihin, mutta nyt Sibelius-juhlavuonna esitämme hänen pianokvintettoaan.

Charles Rosenille myönnetään Pacius-palkinto 2007. Vasemmalta professori Jukka Meurman, Charles Rosen, Eero Tarasti ja HYMSin sihteeri Lauri Pokkinen.​​
Charles Rosenille myönnetään Pacius-palkinto 2007. Vasemmalta professori Jukka Meurman, Charles Rosen, Eero Tarasti ja HYMSin sihteeri Lauri Pokkinen.​​

Olen hoitanut virkaani melko lailla säännöllisesti tähän päivään saakka. Minulla on ollut lukukauden mittaisia vierailuprofessuureja mm. Pariisin Sorbonneen ja VIII yliopistoon, Aix-Marseillen ja Minnesotan yliopistoihin. Olen matkustanut valtavasti. Olen toteuttanut joka vuosi 2–3 kansainvälistä kongressia ei vain Suomessa, vaan myös ulkomailla. Tämä toiminta tuntuu jatkuvan. Osittain kaiken tämän seurauksena olen nelinkertainen kunniatohtori ulkomailla (Bloomington US, Tallinna, Sofia, Aix-Marseille).

Eero ja Eila Tarasti Richard Wagnerin pojanpojan Wolfgang Wagnerin ja hänen puolisonsa kanssa katsomassa Parsifalia Suomen Kansallisoopperassa.​​
Eero ja Eila Tarasti Richard Wagnerin pojanpojan Wolfgang Wagnerin ja hänen puolisonsa kanssa katsomassa Parsifalia Suomen Kansallisoopperassa.​​

 

 

 

Takaisin