Takaisin

Edvard af Brunér

Edvard Jonas Wilhelm Brunér (vuodesta 1840 af Brunér)
30.10.1816, Porvoo – 1.9.1871, Helsinki

Ylioppilas 1832; filosofian kandidaatti, maisteri 1836, lisensiaatti 1846, tohtori (priimus) 1847

Helsingin yliopiston kirjaston ylimääräinen amanuenssi 1836 – 1840, vakinainen amanuenssi 1840 – 1842, ensimmäinen amanuenssi 1842 – 1848
Rooman kirjallisuuden dosentti 1840 – 1848
Kreikan ja Rooman kirjallisuuden apulainen 1848 – 1851
Kaunopuheisuuden ja runousopin (vuodesta 1852 Rooman kirjallisuuden) professori 1851 –
Historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1867 – 1868

Historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan promoottori 1860

Jäsenyydet:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1841
Suomen Tiedeseura 1856, puheenjohtaja 1861 – 1862
Uusmaalaisen osakunnan inspehtori 1868 –

Kunnianosoitukset:
Pyhän Annan 3. lk. kunniamerkki 1856
Pyhän Stanislauksen 2. lk. kunniamerkki 1863
Kanslianeuvos 1869

Kuva: Wikimedia Commons
Teksti: Tiia Niemelä

Antiikin runoilijoiden monipuolinen tuntija

Edvard af Brunér oli kiinnostunut laaja-alaisesti antiikin ajasta. Tutkimukselliset kiinnostuksen kohteet versoivat myös jokapäiväisestä elämästä. Opetustyön kautta hän kiinnostui roomalaisesta opetusrunoudesta ja lingvistisistä aiheista, ajan liikenneolojen kehittyminen sai hänet pohtimaan antiikin olojen erilaisuutta ja työ yliopiston kirjastossa synnytti kiinnostukset antiikin kirjoja ja kirjastoja kohtaan.

Väitöskirjansa af Brunér kirjoitti Vergiliuksen teoksesta Aeneas. Eepos kertoo Troijasta sen tuhon jälkeen paenneiden matkasta Latiniumiin ja Rooman myyttisen edeltäjäkaupungin perustamisesta. Af Brunér pohti troijalaisten tarinan historiallista uskottavuutta – sama ongelma kiehtoo tutkijoita edelleen, 150 vuotta myöhemmin. Hänen myöhemmät tutkimuksensa käsittelivät runoilija Catullusta sekä näytelmäkirjailija Terentiusta.

Aeneas kantaa isäänsä hartioillaan heidän paetessaan Troijan tuhoa. Elisha Kirkallin sekatekniikkaprintti on vuodelta 1722. Kuva: Wikimedia Commons / Wellcome Images

Vuonna 1861 af Brunér julkaisi Catullusta käsittelevän tutkimuksen De ordine et temporibus carminum C. Valerii Catulli, jonka lähtökohtina olivat hänen oma antiikin kirjaa ja muotoa koskeva tutkimuksensa, mutta myös kansainvälinen tutkimus. Erityisesti af Brunér oli inspiroitunut saksalaisen Theodor Mommsenin Rooman historiasta (1856), jossa hän käsitteli Catulluksen suhdetta vallanpitäjiin. Af Brunérin teos unohdettiin kuitenkin pian hänen kuolemansa jälkeen oppiaineen kehittyessä Helsingin yliopistossa eri suuntaan kuin mitä hän oli edustanut. Teos on kuitenkin suomalaisen klassisen kirjallisuudentutkimuksen harvoja aidosti kansainvälisesti uraauurtavia teoksia tutkimuskysymystensä asettelun, metodiensa ja tulostensa ansiosta.

 

Lähteet:
Väisänen, Maija. Brunér, Edvard af (1816-1871). Kansallisbiografia -verkkojulkaisu. Viitattu 16.11.2015.
Edvard Jonas Wilhelm af Brunér. Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 18.11.2015.

Takaisin