Impilahdelta syntyisin oleva Arvid Genetz valmistui filosofian kandidaatiksi Keisarillisesta Aleksanterin Yliopistosta vuonna 1871. Hän opiskeli pääaineenaan suomalais-ugrilaista kielitiedettä professori August Ahlqvistin alaisuudessa. Filosofian tohtoriksi Genetz väitteli vuonna 1877 länsisuomalaisia murteita käsittelevällä väitöskirjallaan Lautphysiologische Einführung in das Studium der westfinnischen Sprachen, jota on pidetty alan ensimmäisenä varsinaisena foneettisena tutkimuksena.

Genetzin työuran alku ei ollut tieteellisen uran kannalta ihanteellinen. Hän toimi valmistuttuaan Hämeenlinnan normaalilyseon suomen kielen ja ruotsin kielen lehtorina vuoteen 1891 asti. Vaikka tieteellinen ura jäi joksikin aikaa taka-alalle, Genetz pääsi työssään vahvasti vaikuttamaan uuden kansallismielisen sivistyneistösukupolven kasvatukseen. Eräs Genetzin lahjakkaimmista oppilaista, Emil Nestor Setälä, innostui opettajansa ansiosta kielitieteestä ja kansallisuuskysymyksistä. Setälän kerrotaan vierailleen opettajansa luona kysymässä neuvoja töihinsä niin monesti, että Genetzin vaimo Eva lopulta hermostui nuorukaiseen.

Helsinkiin Genetz muutti takaisin, kun normaalilyseon toiminta siirtyi pääkaupunkiin vuonna 1887. Muutamaa vuotta myöhemmin avautui paikka yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi. Pääasiallisena vastaehdokkaana professuuriin oli Genetzin entinen oppilas, tuore tohtori Setälä. Professuurin haku politisoitui voimakkaasti, sillä suomenmieliset kannattivat Genetziä ja ruotsinmieliset Setälää. Genetz voitti lopullisen äänestyksen täpärästi äänin 14 – 12 ja aloitti professorina vuonna 1891. Kamppailu professuurista tulehdutti entisen opettajan ja oppilaan välit.

Genetz ehti toimia professuurissaan vain kahden vuoden ajan, ennen kuin se jaettiin. Genetzistä tuli erilliseksi oppiaineeksi erotetun suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori vuonna 1893. Suomen kieli ja kirjallisuus siirtyi Setälälle. Genetzin uusi professuuri oli tosin juuri hänen omaa alaansa. Genetz keskittyi tutkimuksessaan ja toimissaan suomen sukukieliin. Hän teki tutkimusmatkoja muun muassa Venäjälle ja Unkariin, työskenteli lähentääkseen suomen ja viron kirjakieliä sekä tuki voimakkaasta aloitetta kääntää Kalevala unkariksi.

Sukukielten ohella Genetziä oli oikeakielisyysmies, joka pyrki edistämään kirjakielen johdonmukaisuutta. Hän toimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä vuosina 1892–1902 ja raamatunkäännöskomitean suomen kielen tarkastajana vuodesta 1886 aina kuolemaansa asti. Tieteen saralla Genetzin saavutukset jäivät pitkäksi aikaa Setälän maineen varjoon, mutta niiden merkitys on sittemmin nostettu uudelleen esille.

Lähteet

• Toni Suutari & Merja Salo (toim.), Castrénin perilliset. Helsingin yliopiston suomen ja sen sukukielten professorit 1851–2001, Helsinki 2001, 18–20.
• Vesa Vares, Genetz, Arvid, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 17.6.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Harri Harmaja, Arvid Genetz (1848–1915), verkkojulkaisu. Viitattu 17.6.2015.
• Wikipedia, Arvid Genetz. Viitattu 17.6.2015.