Takaisin

Arto Mustajoki

Arto Samuel Mustajoki
20.12.1948, Tampere
neljä lasta, 11 lastenlasta

Filosofian kandidaatti 1970 (germaaninen filologia) ja filosofian tohtori 1981 (venäjän kieli), Helsingin yliopisto

Venäjän kielen ja kirjallisuuden professori 1982–2016, Helsingin yliopisto
Vararehtori 1992–1998, Helsingin yliopisto
Dekaani 1988–1992 ja 2014–2016, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta

Suomen Akatemian hallituksen jäsen 2001–2006, 2010–, puheenjohtaja 2010–2014
Suomalaisen tiedeakatemian varaesimies 2006–2008 ja esimies 2008–2010
Tutkimus- ja innovaationeuvosto jäsen 2011–2015
Venäjänopettajien kansainvälisen assosiaation varapresidentti 2003–

Tutkija Cambridgen yliopistossa 1990–1991
Tutkijaopiskelija Leningradin yliopistossa 1971–1973
Vuosien varrella vierailuluentoja 12 ulkomaisessa yliopistossa

Tuoreet julkaisut

Julkaisut vuoteen 2008

Tärkeimmät julkaisut PDF-muodossa

Viitatuimmat julkaisut

Mustajoki – Arto Mustajoen blogi 

Curriculum Vitae

Kunnianosoitukset
Kansojen ystävyyden kunniamerkki (Gorbatšov) 1990
Suomen Leijonan komentajamerkki 1992
Venäjän tiedeakatemian kunniatohtori 1995
Moskovan valtionyliopiston kunniaprofessori 1999
Ystävyyden kunniamerkki (Medvedev) 2010
Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki 2013
Tiedonjulkaisemisen valtionpalkinto 2013 kirjasta Kevyt kosketus venäjän kieleen

Kuva: Veikko Somerpuro
Tekstit: Arto Mustajoki (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Kansanvalistusta

Isäni oli pappi ja suosittu sananjulistaja. Pienenä poikana imin itseeni samanlaisen tarpeen esiintyä. Kun en osannut laulaa, piti ruveta puhumaan. Esiinnyn edelleen mielelläni minkä tahansa yleisön edessä, oli sitten teemana venäjän kieli, värinymmärrykset kommunikaatiossa tai suomalainen tiedepolitiikka. Lempiaihe on ”Voiko venäläisiä ymmärtää”.

Helsingin Kirjamessuilla 2015 pidin esityksen Venäjän kieli puolessa tunnissa. Mahdoton tehtävä muuttuu mahdolliseksi, kun saa itse määritellä, mitä olennaisia asioita ainakin pitäisi tietää. Kerran olen tiivistänyt saman teeman PechaKucha -formaattiin, eli 20 kuvaan, jotka ovat näkyvillä 20 sekuntia kukin. Uniikki kokemus oli yliopiston 375-juhlavuoden tiedevartti Kampin kauppakeskuksessa aiheesta Venäläinen vodka. Se ei merkitse vain maljapuheita ja hyvää seuraa, vaan myös nokkelaa kansainvälistä mainostamista, kuten kirjoitin blogissani Falunista jäi mieleen venäläinen vodka.

VOX Helsinki -formaatti on sekin omaperäinen konsepti, jossa puhujalle annetaan 15 minuuttia aikaa puhua suurelle yleisölle päivän teemasta. Ohjelmasarjaa toteutetaan Helsingin yliopiston ja Helsingin Sanomien yhteistyönä. Esiintyjinä on sekä tutkijoita että toimittajia. Itse esiinnyin teemasta Kieli ja konfliktit. Aiheeseen liittyvä blogitekstini ”Vox: rauhasta ja konflikteista moniäänisesti”.

Supersuositun venäjän kurssin Raz dva tri TV-opettajat Anna Strengell ja Astrid Määttänen vuonna 1974.

Tiedonjakamisen tarve näkyi aikaisemmin myös innokkuudessa tehdä kaikenlaista materiaalia venäjän opetukseen: oppikirjasarjoja, sanakirjoja, kieliohjelmia televisioon, kielioppeja, opetusohjelmia tietokoneille, cd-romppuja. Raz dva tri -televisiokurssi kuvastaa monella tavalla aikansa henkeä. Silloin 1970-luvulla kielten opetusohjelmat lähetettiin parhaaseen katseluaikaan. Sarja olikin erittäin suosittu, ensimmäisen osan oppikirjaa myytiin 50 000 kpl. Itselleni, nuorelle assistentille, oppimateriaalin valmistaminen oli varsinainen kielten opiskelun metodiikan koulu. Kanssatekijänä oli moskovalainen Olga Mitrofanova, joka oli tuolloin johtava venäjän kielen opetuksen asiantuntija, siis todellinen kisälli–oppipoika-asetelma.

Olga Mitrofanova ja Vitali Kostomarov ovat venäjän opetuksen metodiikan pioneereja.

Zakuska-kurssissa Heikki Kinnunen opetti venäjän kielen aakkoset, meille tuttujen sanojen avulla. Vastaava idea pelin muodossa toteutettiin Kapusta-kurssin aakkospeleissä, joihin osallistui muun muassa Matti Pellonpää. Kirjoitin käsikirjoituksen myös varsinaisiin Kapusta-ohjelmiin, joissa pääroolissa oli Mato Valtonen. Televisio-ohjelmien tekeminen oli jännittävä kurkkaus aivan uuteen maailmaan. Kuvakulmat ovat yhtä tärkeitä kuin sananvalinnat. Onneksi tutustumisen uuteen mediaan teki helpoksi erinomainen opetusohjelmien ohjaaja Markku Värtö. Kaikissa ohjelmissa oli tavoitteena opettajan roolin välttäminen kokonaan tai ainakin sen minimointi. Ilmeiesti tämä miellytti myös kriitikoita, kun Kapusta-ohjelma sai parhaan eurooppalaisen opetusohjelmapalkinnon.

Kun on kuvattavan kielen kannalta vajaataitoinen, oppimateriaalin laatiminen on aina myös oppimisprosessi. Siksi olen aina tarvinnut joko kanssatekijänä tai tarkistajana luotettavia äidinkielisiä kollegoita. Toisaalta ehkä juuri se, että kielen oppimisen vaikeudet ja niksit ovat itsellä vielä tuoreessa muistissa, auttaa kuvaamaan kieltä siten, että ei sorru liiallisiin hienouksiin eikä monimutkaisiin selityksiin. Tällä asenteella olen tehnyt lukuisia sanakirjoja, oppikirjasarjoja, harjoituskirjoja ja kielioppeja. Hauskin kokemus oli laatia opiskelijoiden kanssa Russkaja ruletka-kirjanen, jossa on venäläisiä vitsejä varustettuna suomennoksilla.

Arto Mustajoen tuotantoa. Kuva: Mika Federley.

Viimeisin yritys tavoittaa suuri yleisö oli iso Kevyt kosketus venäjän kieleen -kirjan kirjoittaminen. On vaikeaa kirjoittaa monimutkaisista asioista yksinkertaisesti. Toisaalta se on vapauttava ja rentouttava kokemus, kun pääsee irti tieteellisen kirjoittamisen millimetrin tarkoista pelisäännöistä. Jos sitten huomaa, että kirjan teksti on kolahtanut johonkuhun, nautinto moninkertaistuu.

”Zakuska – venäjän kielen alkupalat Heikki Kinnusen opettamana”, Ylen Elävä arkisto (useita otteita ohjelmasarjasta)

 

”Matti Pellonpää venäjän kielitestissä”, Ylen Elävä arkisto

 

“Mato ja Natasha”, Ylen Elävä arkisto

 

Tutustu myös

Kevyt kosketus venäjän kieleen -teoksen arvioita:

Arto Mustajoki esiintymässä Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 2012. Kuva: Mika Federley.

 

Takaisin