Zachris Castrén syntyi Oulussa varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen kauppiasperheeseen. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa uskonnonfilosofiaa ja siveysoppia jatkaen opintojaan useissa eurooppalaisissa yliopistoissa. Castrén toimi aktiivisesti yliopistossa ja hänet valittiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi 1900-luvun vaihteessa.

Castrén nimettiin vuonna 1903 Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian dosentiksi. Hän nautti opettajana laajaa suosiota opiskelijoiden ja kollegoiden keskuudessa, humaanin lähestymistapansa seurauksena. Professorin viransijaisuuksia hoitanut Castrén ei koskaan saanut omaa professuuria, mutta hänelle myönnettiin vuonna 1928 professorin arvonimi.

Uudistusmielisen filosofisukupolven osana toiminut Castrén otti ajatteluunsa vaikutteita muun muassa J. V. Snellmanin kansallisuusfilosofiasta, pasifismista ja sosiaaliliberalismista. Castrén käänsi liberaaliteologiaa käsittelevän Adolf von Harnackin ja sosiaalirevolutionismia ajaneen Herbert Spencerin pääteokset. Edellä mainittujen ajattelijoiden ohella hänen käsityksiinsä vaikutti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1908 voittanut Rudolf Eucken, jonka luennoilla Castrén viihtyi Saksassa opiskellessaan.

Castrén vaikutti osana Päivälehteä julkaisevaa sosiaali- ja kulttuuriliberaalien ryhmittymää ja toimi kahdesti myös dosenttien lehdeksi tituleeratun Valvoja-aikakauslehden päätoimittajana vuosina 1906–1908 ja 1914–1919. Hän kirjoitti nuorsuomalaisten äänenkannattajana pidetyssä valistustematiikkaa sisältävässä julkaisussa vahvasti oman filosofiakäsityksensä pohjalta.

Castrén ei karsastanut puoluepolitiikkaa, vaan hän oli mukana perustamassa Nuorsuomalaista puoluetta vuonna 1904, toimien K. J. Ståhlbergin ohella puolueen varpusiksi kutsutun vasemmistosiiven johtohahmoina. Hän työskenteli keskeisenä vaikuttajana puolueen maltillisen ja uudistusmielisen ohjelman taustalla. Vuonna 1918 taistellun sisällissodan jälkeen Castrén oli mukana perustamassa Kansallista Edistyspuoluetta ja hänet valittiin Päivälehteä seuranneen Helsingin Sanomien johtokuntaan.

Uskon Castrén koki ihmisten henkilökohtaisena asiana ja päätyi näin tuomitsemaan ulkoa kumpuavan uskonnollisen pakon sekä muodolliset rituaalit. Seurakunnilla tuli yhä olla keskeinen rooli kansan keskuudessa, mutta kirkon oli uudistuttava, ettei se vieraantuisi liikaa ympäröivästä yhteiskunnasta. Castrénin mukaan kristinoppi oli niin ikään tuotava tieteellisen tarkastelun piiriin. Hän ajoi perinpohjaisia uudistuksia 1918 perustetussa uskontokomiteassa ja esitti ainoana porvaripuolueen edustajana täydellistä uskonnonvapautta.

Castrén toimi mielipidevaikuttajana puoluepolitiikassa ja aikansa liberaaleissa julkaisuissa. Hänen yhteiskunnallisen vaikuttamisensa on sanottu olleen pääasiallisesti näkymätöntä ja suostuttelevaa, jääden näin vain pienen lähipiirin tietoon.

Lähteet:

• Muiluvuori, Jukka, Castrén, Zachris, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, SKS, (luettu 29.9.2015).
• Klinge Matti (toim.) Helsingin yliopisto 1640–1990. 2. osa Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917. Otava, Helsinki 1989.
• Zachris Castrén 1868–1938, Helsingin työväenopiston johtaja, kansanedustaja, Helsingin työväenopiston verkkojulkaisu, (luettu 29.9.2015).