Väitöstilaisuus on jokaiselle tohtorille ikimuistoinen. Yrjö Kaukiainen väitteli vuonna 1970 ja väitöskirjan aiheena oli Suomen talonpoikaispurjehdus 1800-luvun alkupuolella. Pilke silmäkulmassa Kaukiainen sanoo, että väitöstilaisuuksien henki on nykyisin vapautunut, suorastaan kevytmielinen, verrattuna silloiseen.

—Yleiskeskustelu oli vähäistä ja paljon puututtiin yksityiskohtiin.

Vastaväittäjänä toimi työn ohjaaja. Kaukiainen kritisoi käytäntöä, sillä ohjaajahan tavallaan opponoi itseään. Kaukiaisen työtä ohjasi ja opponoi professori Eino Jutikkala, joka preppasi väittelijän hyvin ennakkoon. Ennakkokeskusteluissa käytiin läpi väitöskirja huolellisesti ja lisäksi professori jätti hihaan pari yllätyskysymystä, joista keskusteltiin vasta väitöstilaisuudessa.

Väitöstilaisuudet olivat pitkiä, usein nelituntisia, joten kahvitauko oli tarpeen. Tällöin kustoksen (Kaukiaisen väitöksessä kustoksena toimi Aimo Halila perinteinen velvollisuus oli tarjota tauolla kahvit väittelijälle ja vastaväittäjälle.

—Kuriositeettina voi mainita, että käytimme tilaisuudessa tiedekunnalle juuri hankittuja kaapuja perinteisten frakkien sijasta. Kun kansleriksi siirtynyt Pentti Renvall kohtasi Porthanian portaikossa luentosalia kohti astelevan kolmikkomme, hän totesi että tehän näytätte aivan keskiaikaisilta.