Volter Kilpi muistetaan tänä päivänä ennen kaikkea kirjailijana. Hän kirjoitti jo opiskeluaikanaan osakuntansa lehteen runoudesta ja suomalaisuudesta, ja hänen ensimmäinen kaunokirjallinen kirjoituksensa ilmestyi käsinkirjoitetussa Riento-lehdessä vuonna 1897.

Kilven kirjallinen tuotanto jakaantuu kolmeen eri aiheita käsittelevään vaiheeseen.Tuotantonsa ensimmäisessä vaiheessa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina hän käsitteli perinteisiä eurooppalaisen kulttuurin perustoja: Raamattua, ritariromantiikkaa ja antiikkia. Kilpi sai jo ensimmäisestä teoksestaan Bathesba. Davidin puheluja itsensä kanssa (1900) valtion kirjallisuuspalkinnon. Vuonna 1903 ilmestyneeseen Antinous-teokseen hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, ja kaunokirjalliset työt jäivät pitkäksi ajaksi.

Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan aikoihin ajoittuu Kilven tuotannon toinen vaihe. Pitkän julkaisutauon jälkeen häneltä ilmestyi kaksi poliittisesti kantaa ottavaa kirjaa. Ensimmäinen, Kansallista itsetutkistelua. Suomalaisia Kulttuuri-ääriviivoja (1917), käsitteli suomalaisuutta ja Suomen poliittista asemaa.

Sisällissodan jälkeen Kilpi julkaisi teoksen Tulevaisuuden edessä. Poliittisia ja yhteiskunta-eetillisiä ääriviivoja. Kansallista itsetutkistelua II (1918), jossa hän esitti omia näkemyksiään siitä, miten Suomea tulisi rakentaa konfliktin jälkeen.

Kilpi kirjoitti sisällissodan vaikutuksesta muun muassa näin:

Nykyisen kamppauksen tuhasta on nouseva terveempi, karaistumpi, todellisempi Suomi. Sellainen kuin yhteiskuntamme oli ennen punaista vallankumousyritystä, oli se niin monen julkisen valheen myrkyttämä ja niin monen harhakäsityksen vangitsema, olivat sen kannattavat perustukset rakennetut niin hauraille kuvitteluille ja luulemuksille, että yhteiskuntamme olisi sisäisesti ja ulkonaisesti ollut aivan kestämätön vaaranalaiseen, ankaraan itsenäisyyteen. (Kilpi 1918, s. 289.)

Yleisön hämmästykseksi Kilpi palasi kaunokirjallisuuden pariin tuotantonsa kolmannessa vaiheessa, kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Silloin julkaistiin Kilven ehdottomasti tunnetuin teos Alastalon salissa (1933). Kirja aloitti Kilven ”Saaristosarjan”, joka koostuu kolmesta hänen kotiseutuaan kuvaavasta teoksesta.

Alastalon salissa on yli 900 sivua pitkä romaani, joka sijoittuu 1860-luvun Alastaloon. Kirjan pääjuoni kattaa kuuden tunnin aikajakson, ja tapahtumat sijoittuvat kokonaisuudessaan Alastalon suureen saliin. Kertomus saa kuitenkin suurempia ulottuvuuksia takaumien ja henkilöhahmojen mietteiden kautta.

Alastalon salista on tehty lukuisia akateemisia tutkimuksia. Muun muassa Pirjo Lyytikäinen (1992) käsittelee teosta väitöskirjassaan. Romaani on saanut vuosien varrella paljon huomiota. Kilpi sai siitä valtion kirjallisuuspalkinnon, ja Helsingin Sanomien raati nimitti sen vuonna 1992 itsenäisyyden ajan parhaaksi kaunokirjalliseksi teokseksi.

Helsingin yliopisto ja kansalliskirjasto digitoivat kaunokirjallisuuden klassikoita. Klassikkokirjasto-verkkopalvelu tarjoaa kotimaista kaunokirjallisuutta kenen tahansa vapaasti luettavaksi ja tutkittavaksi. Volter Kilvenin teoksia on vapaasti luettavissa Klassikkokirjasto-verkkopalvelun kautta.

Lähteet

• Dietrich Assman, Kilpi, Volter (1874–1939), Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 30.3.2015.
• Volter Kilven seura, Volter Kilpi (vuoteen 1886 Ericsson) 12.12.1874 – 13.6.1939, Volter Kilven seuran verkkosivut. Viitattu 30.3.2015.
• Wikipedia, Volter Kilpi, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 30.3.2015.