Senaatti sai vuonna 1856 keisari Aleksanteri II:ta tehtäväksi laatia ehdotuksen maaseutukoulujen kehittämiseksi. Uno Cygnaeus antoi puolestaan seuraavana vuonna oman lausuntonsa kansakoululaitoksen kehittämisestä. Lapsia oli koulutettava sekä henkisesti että fyysisesti. Pelkän rippikoulua varten harjoittamisen ja ulkoluvin sijaan opetuksessa oli otettava huomioon yleissivistys ja käytäntöön harjaannuttavat taidot. Liikunta ja käsityöt tulivat näin osaksi kansalaisten koulutusta. Samoin tyttöjen koulutukseen tuli kiinnittää enemmän huomiota. Heistä kasvoi sivistymisen myötä oman perheyksikkönsä kasvattajia. Kansaa tuli opettaa auttamaan itse itseään. Cygnaeuksen mietteet tarjosivat myös pohjan opetuksen kehittämiselle opettajaseminaareineen ja harjoituskouluineen.

Cygnaeus sai ajatuksilleen vaikutusvaltaisen tukijan J. V. Snellmanista, joka arvioi Cygnaeuksen ajatuksia myönteiseen sävyyn kirjoituksissaan. Muita suunnitelman tukijoita olivat muun muassa senaattori Victor Furuhjelm ja senaatin kirkollisasiaintoimituskunnan esittelijäsihteeri Gabriel Mauritz Waenerberg.

Cygnaeus matkusteli esityksensä jälkeen, osittain valtion rahoittamana, ympäri Suomea ja Eurooppaa tutustuen eri alueilla toteutettuihin opetusratkaisuihin. Hän päätyi kokemustensa pohjalta tekemään parannusehdotuksia myös varhaiskasvatuksen saralla, mikä johti lopulta välirikkoon perheen roolia korostaneen Snellmanin kanssa. Kansakoulujen ylitarkastaja Cygnaeuksesta tuli vuona 1861 ja kaavailemansa opettajankoulutusseminaarin johtoon hänet valittiin kaksi vuotta myöhemmin.

Opettaminen oli Cygnaeuksen käsityksen mukaan ennen kaikkea kutsumus. Uudistustyössään hän koki toimivansa jumalan ohjaamana. Hänen kasvatusajatuksensa mukaan valtion omistukselle pohjaavan molemmat sukupuolet kattavan yhtenäisen kansakoulun kautta rakennettaisiin kestävämpää isänmaata. Samalla yhteiskuntaluokkien välinen juopa kaventui, kun eri luokista tulevat lapset saivat peruskoulutuksensa yhteisissä opinahjoissa. Tämä kehitys takasi myös osaltaan yhteiskunnan vakauden ja rauhan säilymisen.

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kansakoulutoiminnan järjestämiseksi Suomen suuriruhtinaanmaassa, eli Kansakouluasetus julkaistiin 17.5.1866. Cygnaeuksen ajama ajatus koulutuksellisesta tasa-arvosta edistyi verrattain hitaasti ja kaikki kansalaiset siirtyivät opetuksen piiriin vasta seuraavalla vuosisadalla, kun Suomessa astui voimaan yleinen oppivelvollisuus vuonna 1921.

Lähteet:

• Luukkanen, Tarja-Liisa, Cygnaeus, Uno, kansallisbiografia-julkaisu, SKS (luettu 5.10.2015).
• Siltala, Juha, Valkoisen äidin pojat. Siveellisyys ja sen varjot kansallisessa projektissa. Otava, 1999.
• Uno Cygnaeus, wikipedia-artikkeli (luettu 5.10.2015).