Voi niitä on paljon! Opiskeluaikoina minulla oli erittäin kiva kaveriporukka, johon kuului eri-ikäisiä filosofeja, estetiikan ja taidehistorian opiskelijoita sekä oikeustieteilijöitä. Me joimme Porthaniassa kahvia yhdessä ja paransimme maailmaa. Moni meistä on täällä edelleen! Opiskelin harvinaista aineyhdistelmää, ranskaa ja taidehistoriaa, jonka uskon vaikuttaneen siihen, että sosiaalisesta piiristäni muodostui niin laaja.

Noina vuosina ymmärsin yliopiston laaja-alaisuuden, miten montaa ainetta siellä opiskellaankaan, miten erilaisista asioista ihmiset voivat olla kiinnostuneita ja mistä kaikesta voi tehdä tutkimusta.

Tutkijakouluvuodet olivat myös ihanaa aikaa ja noina vuosina syntyneet kontaktit ovat edelleen tärkeitä ihan ammatillisestikin. Oli todella mielenkiintoista tutustua muiden kielten tutkijoihin ja päästä pureutumaan kielentutkimukseen vähän syvemmin. On tosi kivaa, että tuntee esimerkiksi sellaisia suomen kielen tutkijoita, joille voi laittaa viestiä, että ”hei miten tämä juttu nyt menee suomen kielellä” tai ”tiedätkö onko joku tutkinut tätä asiaa suomen kielessä”.

Sosiaalisilla kontakteilla oli merkitystä myös omien kiinnostuksen kohteiden hahmottamisessa. Kiinnostavien ihmisten tutkimusaiheisiin halusi perehtyä itsekin. Olin alun perin ranskanopiskelija, joten minua kiinnostivat ranskan kieli, kirjallisuus ja kulttuuri. Tutkijakoulussa oli eri kielten edustajia, myös puhtaammin teoreettisista asioista kiinnostuneita ihmisiä, niin silloin kielitiede aukesi minulle ihan eri tavalla. Tajusin, että kielitiedettähän tämä kaikki on. Vaikka itse tutkinkin lähinnä mediatekstejä, hurahdin noina vuosina täysin vuorovaikutuksen tutkimukseen ja kirjoitetuissa teksteissäkin haluan aina yrittää nähdä, miten ne heijastavat ihmisten välisen vuorovaikutuksen perustyyppiä, dialogia. Olen diskurssianalyytikko, joten ajattelen, että kaikki kielenkäyttö on toimintaa.

Jatko-opintoihin kuuluivat myös opinnot Edinburghissa ja Pariisissa.