Tällä hetkellä ammatillinen haaveeni on, että saisin pystyyn jonkinlaisen monitieteisen ja mielellään myös kansainvälisen hankkeen, jossa oivallettaisiin jotain merkityksellistä vaikkapa tästä vihapuheilmiöstä. Haluaisin ryhmään kielentutkijoiden lisäksi ainakin sosiologin, sosiaalipsykologin ja tietojenkäsittelytieteilijän, jolloin ilmiötä voisi lähestyä monesta näkökulmasta. Toivon, että työmme pohjalta voitaisiin kehitellä jokin sovellus, joka tekisi ihmisten arjesta miellyttävämpää.

Olen ollut vähän huolissani, että peruskoulussa ja lukiossa nämä niin sanotusti ylimääräiset kielet, esimerkiksi saksa ja ranska, ovat joutuneet aika syrjään. Emme ole oikein onnistuneet luomaan lukiolaisille kannustimia, että kieliä kannattaisi kirjoittaa. Esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisellä puolella on tehty jo niin, että ylioppilaskokeen arvosanoilla on merkitystä sisäänpääsyssä, mutta meillä humanistisella puolella näin ei ole. Haluaisin, että ihmiset olisivat vähän erilaisia myös kielitaitonsa suhteen. Työmarkkinatkin hyötyisivät useampien kielten osaajista. Näihin asioihin olen pyrkinyt vaikuttamaan toimimalla Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun johtokunnassa ja Suomi-Ranska yhdistysten liiton hallituksessa.

Yksityiselämässäni haaveilen siitä, että saan elää terveenä hyvää arkea perheenjäsenteni ympäröimänä.