Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy ihmisiin ja siihen kuinka he ymmärsivät ja kunnioittivat urheilu-uraani. Eniten olin tekemisissä yleisen kielitieteen laitoksen henkilökunnan kanssa, mutta koko tiedekunnassa suhtauduttiin urheilemiseeni myönteisesti ja mukavan uteliaasti. Hieno hetki oli, kun palasin vuonna 2002 Olympiakomitean opinto- ja urasuunnittelijan roolissa yliopistolle silloisen apulaisrehtori Raija Sollamon audienssille. Tapaamisen tarkoituksena oli tiedustella, lähtisikö Helsingin yliopisto mukaan urheilu- ja koulutusorganisaatioiden yhteiseen verkostoon, jonka tavoitteena oli tukea urheilun ja opiskelun yhdistämistä. Asenne ei ollut muuttunut omista opiskeluajoistani: saimme vihreää valoa edetä suunnitelmissamme. Kyse oli Pääkaupunkiseudun urheiluakatemiasta, jonka yhtenä verkostotoimijana Helsingin yliopisto toimii tänäkin päivänä.

Myönteisiin muistoihin liittyy myös eräs silloiselta Yleisen kielitieteen laitoksen johtajalta, professori Fred Karlssonilta saamani ohje. Fred kannusti minua ottamaan rohkeasti urheilusta sisältöjä kielitieteen opintoihini. Se osoittautuikin erittäin viisaaksi neuvoksi, jota olen anteliaasti jakanut eteenpäin ohjauksessani olleille urheilijoille. Tieteen tekeminen on helpompaa alueella, joka on itselle tuiki tuttu – kuten urheilu oli minulle. Urheilusta löytyy valtavasti sisältöjä eri tieteenaloille matematiikasta sosiologiaan ja juridiikasta uskontotieteisiin. Itselläni yksi hauskimmista keisseistä taisi olla, kun vertailin 800 metrin juoksukilpailun kulkua ja vetäjän vaihtumista keskusteluntutkimuksen vuorotteluun.