Takaisin

Tuomas Heikkilä

Tuomas Mikael Heikkilä
26.1.1972, Helsinki

Filosofian maisteri 1996, filosofian lisensiaatti 1997 ja filosofian tohtori 2002 (yleinen historia), Helsingin yliopisto
European Diploma in Medieval Studies 1997 (keskiajantutkimus, Biblioteca Apostolica Vaticana)

Yleisen historian dosentti 2003–, Helsingin yliopisto
Yleisen historian ja kirkkohistorian dosentti 2006–, Helsingin yliopisto
Suomen historian dosentti 2013–, Turun yliopisto

Johtaja 2013–, Suomen Rooman-instituutti (Villa Lante), Rooma
Yleisen historian ja kirkkohistorian yliopistonlehtori 2003, 2005–2007, 2010–2013, Helsingin yliopisto
Vastuullinen johtaja, Studia Stemmatologica -tutkimusverkosto 2009–2012
Vastuullinen johtaja, Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa -tutkimushanke 2006–2011
Visiting Research Fellow, Swedish Collegium for Advanced Study, Uppsala 2010
Yleisen historian professori 2004 ja 2008–2009, Helsingin yliopisto
Asiamies 2002–2007, Säätiö Institutum Romanum Finlandiae
Akatemiatutkija 2007, Suomen Akatemia
Euroopan historian tohtoriassistentti 2004 ja assistentti 1999–2003, Helsingin yliopisto
Tutkija 1998–2001, Diplomatarium Fennicum, Kansallisarkisto
Yleisen historian tutkija 1997–1998, Helsingin yliopisto

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat: sydänkeskiajan luostarilaitos, keskiaikaiset pyhimyskultit, keskiajan ja renessanssin kirjallinen kulttuuri, tietokoneavusteinen stemmatologia, digitaaliset ihmistieteet, aika myöhäisantiikista renessanssiin

Palkinnot ja erityissaavutukset
Suomen keskiajantutkimuksen seuran Valoisa keskiaika -palkinto 2012
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootion yliairut 2010
Lauri Jäntin säätiön kunniamaininta 2010
Vuoden kristillinen kirja -palkinto (yhdessä Liisa Suvikummun kanssa) 2009
Kutsuttu Helsingin yliopiston Tiedemies-kunniakodin haltijaksi 2006
Vuoden tiedekirja -kunniamaininta 2006
Yrjö Koskinen -mitali 2006
Vuoden historiateos 2005
Suomalaisen Tiedeakatemian väitöskirjapalkinto 2003
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootion priimustohtori 2003
Snellman-säätiön gradupalkinto 1997

Tekstit: Tuomas Heikkilä (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Yliopisto, koti

Yliopisto on jokaisen ajattelevan ihmisen koti. Tuomas Heikkilälle perheineen tämä on totta myös konkreettisesti, sillä hänet kutsuttiin vuonna 2006 Helsingin yliopiston Tiedemies-kunniakodin haltijaksi. Kyse on yliopiston professori Ernst Nevanlinnan ja rouva Ines Nevanlinnan testamenttilahjoituksena vuonna 1963 saamasta asunnosta, jonka käyttöä pariskunnan testamentti säätelee. Yliopisto kutsuu lahjoituksen sääntöjen mukaan asunnon haltijaksi ansiokkaimmaksi katsomansa, tietyt ehdot täyttävän tiedemiehen (tai -naisen), jolla tulee olla edustamalleen tieteelle todella uutta ja edistävää annettavaa.

Ernst Nevanlinnalla (1873–1932) oli ilmiömäinen kyky olla siellä, missä tapahtui. Hän oli Venäjän vallan aikainen senaattori, Wiipurilaisen Osakunnan aktiivi, opiskelijoitten innostaja, rakastettu luennoitsija, Kansallisen Kokoomuksen, mutta myös Turun yliopiston perustajia, Uuden Suomettaren ja Uuden Suomen päätoimittaja, kansanedustaja ja vuoden 1918 tuulisissa oloissa jopa eduskunnan puhemies. Hän oli keskeisiä voimia, kun Hessenin prinssiä Friedrich Karlia puuhattiin Suomen kuninkaaksi, ja Nevanlinna toimi Suomen edustajana useassa kansainvälisessä konferenssissa ympäri Eurooppaa.

Kun sisäministeri Heikki Ritavuori murhattiin Helsingin Töölössä vuonna 1922, murhamiehen juoksi kiinni – kukapa muu kuin Ernst Nevanlinna pitkine säärineen. Hän isännöi 1910-luvulta lähtien rouvansa Ineksen (o.s. Nystén, 1873–1963) kanssa Helsingin tärkeintä kulttuurisalonkia. Aino Kallas luonnehti Nevanlinnojen salonkia todelliseksi ”keitaaksi Helsingin virallisen seuraelämän erämaassa”. Samassa hengessä Tuomas Heikkilä ja Liisa Suvikumpu ovat pyrkineet pitämään tiedemies-kunniakotia eri alojen kohtauspaikkana vuosisataa myöhemmin.

Tuomas Heikkilä perheensä kanssa. Kuva Tuomas Heikkilän arkisto.

 

Takaisin