Takaisin

Tiina Merisalo

Tiina-Sisko Merisalo (o.s. Lehto)
25.12.1961, Tornio

Filosofian maisteri 1991 (taidehistoria), Helsingin yliopisto
EMBA 2015, Aalto University Executive Education (AEE)

museonjohtaja 2003-, Helsingin kaupunginmuseo
yksikön päällikkö 1998–2003, Kulttuuriympäristöyksikkö, Helsingin kaupunginmuseo
tutkija 1995–98, Helsingin kaupunginmuseo
intendentti 1991–95, Espoon kaupunginmuseo
vs. ja vt. intendentti 1989–91, Tutkimus- ja dokumentointiyksikkö, Espoon kaupunginmuseo
rakennustutkija 1986, 1987–88, Hangon museo

Kunnianosoitukset:
Suomen Leijonan Ritarikunnan I lk. ritarimerkki

Kuva: Juho Nurmi, Helsingin kaupunginmuseo
Teksti: Tiina Merisalo (Tiia Niemelä, toim.)

Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta

Opintojen alkuvaiheen muistoihin kuuluvat professori Lars Petterssonin legendaariset luennot keskiaikaisista kirkoista ja linnoista, joilla hän salapoliisin lailla jäljitti Hattulan kirkkomaalausten vaakunakilpien salaisuutta tai Viipurin linnan tornien aukotusta Viipurin pamauksen kuvausten perusteella. Keltanokalle professorin huolellisiin lähdetutkimuksiin pohjautuvat metodit ja ajoittain hyvinkin luova ja hulvaton tulkinta antoivat osviittaa mitä tiede parhaimmillaan voi olla – jännittävää ja hauskaa! Henrik Liliuksen luennoilla oppi klassisen arkkitehtuurin tiukkaa analyysiä ja Riitta Nikula innosti 1900-luvun arkkitehtuurin äärelle.

1980-luvun opintomatkat veivät näkemään mm. kirkkoja ja kartanoita, ja Pohjanmaan ekskursiolla nautimme piknikistä Kalajoen hiekoilla vaikka Pohjanlahdella vielä kelluivat jäät. Ulkomaan ekskursioista unohtumattomia olivat Eidoksen ja laitoksen yhteistyönä valmisteltu New Yorkin matka v. 1984, johon keräsimme rahaa pitämällä Ateneumissa ARS83-näyttelyn yhteydessä kahvilaa; sekä Villa Lanten barokkikurssi koleana keväänä 1986. Rooma hurmasi ja barokkiarkkitehtuurin fyysinen muotokieli koverine ja kuperine muotoineen avautui kokonaan uudella tavalla.

Opintovuosien tärkeitä sosiaalisia harrastuksia oli ainejärjestö Eidoksen toiminta, johon osallistuin hallituksen jäsenenä ja sihteerinä. Ainejärjestöelämään kuuluivat retkien lisäksi luonnollisesti lukuisat juhlat Uudella ylioppilastalolla. Muistelen myös lämmöllä taidehistorian laitoksen ainutlaatuista tunnelmaa, kirjojen, kipsien ja pölyn tuoksua, luentosalien kovia penkkejä sekä tietysti ihmisiä, joista tuli elinikäisiä ystäviä opintojen, tutor-toiminnan ja ainejärjestöelämän kautta.

Museotyön moninaisuutta – kohtaamisia kaupunkilaisten kanssa Espalla 1999, Brita Reiherin asussa. Kuva: Maria Ylikoski, Helsingin kaupunginmuseo

 

 

Takaisin